Watling Streetin taistelu
Watling Streetin taistelu käytiin vuonna 60 tai 61 jaa. roomalaisten ja ikeenien kuningattaren Boudiccan johtamien joukkojen välillä jossakin Watling Street -maantien varrella Britanniassa. Taistelussa Suetonius Paulinuksen johtama paljon pienempi roomalaisarmeija voitti britannialaiset ja kukisti Boudiccan nostattaman kapinan roomalaisia vastaan.[1]
| Watling Streetin taistelu | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Boudiccan kapinaa | |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
|
Britannialaiset kapinalliset | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
10 000 |
suurempi kuin roomalaisten | ||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
Tacituksen mukaan 400 |
Erittäin raskaat | ||||||||
Taustaa muokkaa
Rooman keisari Claudius valloitti suuren osan Britanniaa vuonna 43. Vuonna 60 alkoi eräs Britannian vakavimmista kapinoista Roomaa vastaan. Sen aloitti Norfolkin ikeenien kuningatar Boudicca, joka oli kuningas Prasutaguksen puoliso. Prasutagus oli kuolemaansa asti Rooman liittolainen, mutta hänen kuoltuaan vuonna 60 roomalaiset ryöstivät prokuraattori Decianus Catuksen johdolla ikeenien kuningaskunnan, ruoskivat Boudiccan ja raiskasivat hänen tyttärensä. Boudicca nousi tämän vuoksi kapinaan samana vuonna ja hankki liittolaisia omasta ja naapuriheimoista. Tämän jälkeen hän ryösti Camulodunumin (Colchester), Verulamiumin (St Albans) ja Londiniumin (Lontoo) kaupungit.[1]
Roomalaiset lähettivät 200 huonosti koulutettua sotilasta kapinaa vastaan, mutta osasto tuhottiin Camulodunumissa. Seuraavaksi legaatti Petilius Cerialis hyökkäsi Legio IX Hispanasta kootun osaston avulla kapinan ydinalueelle, mutta tämäkin osasto lyötiin ja melkein kaikki saivat surmansa.[2]
Tämän jälkeen provinssin käskynhaltija Gaius Suetonius Paulinus palasi sotaretkeltä Pohjois-Walesista ja kohtasi Boudiccan joukot Watling Streetissä.[1]
Joukot muokkaa
Paulinuksella oli komennossaan suurin osa Legio XIV Geminaa ja osa Legio XX Valeria Victrixiä sekä apujoukkojen jalka- ja ratsuväkeä. Yhteensä joukkoja oli noin 10 000 miestä.[1]
Boudiccan armeijan kokoa ei tiedetä, mutta se oli todennäköisesti suurempi kuin roomalaisten. 100-luvulla eläneen historioitsija Dion Kassioksen mukaan britannialaisia oli 230 000,[3] mutta tämä on luultavasti liioittelua. Britannialaiset olivat kuitenkin koulutukseltaan, varustukseltaan ja kuriltaan huomattavasti roomalaisia heikompia.[1]
Taistelu muokkaa
Paulinus tiesi vihollisarmeijan suunnattomasta koosta ja järjesti omat joukkonsa varovasti kapeikkoon, jonka ylänkö ja tiheät metsät suojasivat roomalaisten selustaa ja sivustaa. Legioonat olivat keskustassa, apujoukkojen jalkaväki vieressä ja ratsuväki sivustoilla.
Britannialaiset asettivat vaununsa armeijansa taakse, jolloin sotilaiden perheet pystyivät seuraamaan taistelua vaunuistaan. Boudicca uskoi voittavansa vihollisen pikemminkin ylivoimallaan kuin taktiikalla.[1]
Britannialaiset lähtivät lopulta rynnäkköön roomalaisten taistelulinjaa vastaan. He saivat kuitenkin vastaansa tuhansien roomalaisten pilum-keihäiden sateen niskaansa. Roomalaisten pilum oli suunniteltu hajoamaan iskussa ja porautumaan tiukasti vihollisen kilpiin kiinni, joten viholliset eivät voineet käyttää pilumia uudelleen. Kiivaassa rynnäkössä britannialaiset myös pakkautuivat tiiviiksi massaksi, jolloin he eivät voineet taistella kunnolla.[1]
Heitettyään keihäänsä roomalaiset muodostivat kolme kiilaa (Rooman tehokkain sotataktiikka) ja tunkeutuivat vähitellen britannialaisten sekasortoiseen massaan. Brittien ylivoima kääntyi heitä itseään vastaan ja he eivät päässeet liikkumaan tungoksen vuoksi. Roomalaiset ammattisotilaat niittivät armotta maahan myös sotilaiden perheitä, jotka olivat katsomassa taistelua. Kiivaiden taisteluiden jälkeen Boudiccan joukot kääntyivät lopulta pakoon kärsittyään suuria tappioita. Roomalaiset surmasivat pakenevia armotta.[1]
Taistelun jälkeen muokkaa
Britannialaisten tappiot olivat suuret. Roomalaisen historioitsija Tacituksen mukaan kaatuneita oli jopa 80 000, kun taas roomalaisista kaatui vain noin 400 ja haavoittui vähän enemmän.
Tappion jälkeen Boudicca teki itsemurhan.[1]
Lähteet muokkaa
- Adrian Goldsworthy: Rooman sotilasmahti. Karisto oy, 2005. ISBN 951-23-4590-0.