Wasanbon
Wasanbon (jap. 和三盆) on japanilainen kellertävä hienojakoinen sokeri, jota käytetään etenkin perinteisten makeisten (wagashi) valmistukseen. Wasanbonia ja siitä valmistettavia makeisia tehdään erityisesti Kagawan ja Tokushiman prefektuureissa Shikokulla.
Sokeria on käytetty Japanissa jo 700-luvulta lähtien, mutta tuolloin se oli lähinnä kallis ja harvinainen lääke, jota ruuanlaitossa ei vielä käytetty. Sokeri yleistyi vasta 1500-luvun lopulla, jolloin sitä alkoivat tuoda maahan portugalilaiset ja kiinalaiset kauppiaat. Shōgun Tokugawa Yoshimune (1684–1751) päätti kannustaa sokerin kotimaista tuotantoa, ja Japanissa alettiin viljellä sokeriruokoa. Wasanbon on peräisin Shikokun Kagawan ja Tokushiman prefektuureista, joissa sokeriruokoa viljellään muulle Japanille epätyypilliseen tapaan edelleen.[1]
Wasanbonin valmistus alkoi 1700-luvulla, ja erityisesti sitä valmistetaan sokeriruokolajista Saccharum sinense, joka nimensä mukaisesti on peräisin Kiinasta. Sokeriruokosato korjataan joulukuussa. Sokeriruoko murskataan, ja sen mehu keitetään veden erottamiseksi sokerista. Keitetty lopputulos puristetaan ja vaivataan käsin kankaita käyttäen, ja valmis melassi kuivatetaan. Valmis wasanbon on väriltään hieman kellertävää. Wasanbonia käytetään etenkin perinteisten riisijauhosta valmistettujen makeisten (wagashi) valmistukseen.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Darra Goldstein: The Oxford companion to sugar and sweets, s. 777–778. Oxford University Press, 2015. ISBN 978-0-19-931339-6. (englanniksi)