Warren G. Harding
Warren Gamaliel Harding (2. marraskuuta 1865 – 2. elokuuta 1923) oli Yhdysvaltain 29. presidentti (1921–1923) ja maan kuudes virkakautensa aikana kuollut presidentti.
| Warren G. Harding | |
|---|---|
 |
|
| Yhdysvaltain 29. presidentti | |
| Varapresidentti | Calvin Coolidge |
| Edeltäjä | Woodrow Wilson |
| Seuraaja | Calvin Coolidge |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. marraskuuta 1865 Ohio |
| Kuollut | 2. elokuuta 1923 (57 vuotta) San Francisco, Kalifornia |
| Ammatti |
liikemies toimittaja |
| Puoliso | Florence Kling Harding |
| Tiedot | |
| Puolue | Republikaanit |
| Uskonto | baptisti |
 Nimikirjoitus |
|
Elämä muokkaa
Harding syntyi maatilalla Morrow’n piirikunnassa Ohiossa. Hänellä oli englantilaista, skotlantilaista ja hollantilaista sukutaustaa. Harding kävi paikallisia kouluja ja opiskeli kolme vuotta Ohio Central Collegessa, ja kokeili sitten useita eri ammatteja. Vuonna 1884 hän osti taloudellisissa vaikeuksissa olleen viikkolehden Marionista, Ohiosta. Seitsemän vuotta myöhemmin hän meni naimisiin Florence Kling De Wolfen kanssa ja muutti vaimonsa kanssa lehden taloudellisesti menestyväksi.[1]
Harding sai työnsä johdosta ilmaisia junalippuja, jota hän käytti hyödykseen matkustamalla ympäri Ohiota. Matkustaessaan Harding sai paljon poliittisia ystävyyssuhteita ja yhteyksiä. Noustuaan huomattavaksi paikalliseksi liikemieheksi Harding sai kutsuja yritysten johtokuntiin ja veljesjärjestöihin, ja pääsi osavaltion vaikuttajien kautta mukaan republikaanipuolueeseen. Tällöin Harding alkoi kehittää puhetaitoa julkisesti, keskittyen erityisesti puheisiin, joissa ylisti poliittista esikuvaansa, Alexander Hamiltonia. Encyclopædia Britannica kuvaa Hardingia komeaksi ja pukeutumiseltaan huolitelluksi mieheksi, jolla ei kuitenkaan ollut huomattavia älynlahjoja tai mielikuvitusta.[2][1]
Harding keräsi mainetta loistavana puhujana, jonka karismaattinen, ystävällinen persoona, uskollisuus ja painotus puolueen sisäiseen harmoniaan saivat hänet etenemään taidokkaasti Ohion republikaanisen puolueen politiikassa. Hänet valittiin 1899 Ohion senaattiin. Ohion varakuvernööriksi hänet valittiin 1903, mutta hän hävisi ehdokkuutensa kuvernööriksi vuonna 1910. Harding yleensä liittoutui republikaanipuolueen konservatiivisen siiven kanssa, vastusti tiukasti Yhdysvaltojen jäsenyyttä Kansainliitossa ja tuki aina liike-elämän kannalta myönteistä lainsäädäntöä.[3][1]
Yhdysvaltain senaattiin Harding valittiin vuonna 1915.[1]
Presidenttikausi ja jälkimaine muokkaa
Harding päätyi republikaanisen puolueen presidenttiehdokkaaksi Yhdysvaltain presidentinvaaleissa 1920, kun kaksi puolueen pääehdokasta ajautui pattitilanteeseen.[2] Hänen maineensa puolueen mustana hevosena toimi hänen edukseen presidenttiehdokkuuden aikana. Hardingin vaalikampanja otti mallia William McKinleyn kampanjasta Yhdysvaltain presidentinvaaleissa 1896. Tämä osoittautui viisaaksi päätökseksi, sillä Harding sai vaaleissa 60,3 prosentin kannatuksen. Hardingin kampanjaslogan "return to normalcy" ("paluu normaaliin") vetosi voimakkaasti ensimmäisen maailmansodan rasittamiin amerikkalaisiin.[2][1]
Vuosina 1921-1922 Yhdysvallat isännöi Washingtonin merivoimien aseistariisuntakonferenssia. Se oli Hardingin presidenttikauden tärkein saavutus. Harding myös nosti suojatulleja, alensi yritysveroja ja vähensi jyrkästi eteläisestä ja itäisestä Euroopasta Yhdysvaltoihin tulleiden maahanmuuttajien määrää.[1]
Hardingin kuoltua paljastui useita skandaaleja, jotka vahingoittivat hänen mainettaan. Ennen kuolemaansa Harding ilmaisi olleensa huolissaan joistain hallituksensa jäsenistä. Osa hänen ministereistään teki loistavaa työtä, mutta jotkut heistä paljastuivat epäpäteviksi.
Hardingin mainetta vahingoittivat erityisesti hallinnon sisäministeri, Albert B. Fall ja oikeuskansleri Harry M. Daugherty. He olivat osallisena monissa poliittisissa skandeeleissa. Esimerkiksi Fall oli ottanut lahjuksia eräältä öljy-yhtiöltä. Daughertyn alaisen veteraaniviraston virkamies oli laittomasti myynyt valtion lääkintätarvikkeita.[4][1]
Jotkut kritisoivat Daughertyn nimitystä oikeuskansleriksi, mutta toisten mielestä Hardingin valinta oli nimityksen aikaan viisas valinta. Eugene P. Trani ja David L. Wilson kuvailivat Daughertyä ensiluokkaiseksi ongelmien ratkaisijaksi, johon Harding voi luottaa.[5]
Joidenkin arvostelijoiden mukaan Harding on Yhdysvaltain presidenteistä saavutuksiltaan heikoin. Harding ei ollut henkilökohtaisesti osallisena korruptioskandaaleissa, mutta hän oli niistä tietoinen. Vuonna 1927 Nan Britton julkaisi teoksen The President's Daughter, jossa hän väitti synnyttäneensä vuonna 1919 Hardingille avioliiton ulkopuolisen lapsen. Vuonna 2015 tutkijat kertoivat osoittaneensa DNA-testeillä Hardingin olevan lapsen biologinen isä. [6][1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h Warren G. Harding Encyclopedia Britannica. 2024. Viitattu 16.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c Warren G. Harding White House. Viitattu 22.10.2013.
- ↑ The Life and Presidency of Warren G. Harding WHHA (en-US). Viitattu 28.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Warren G Harding Encyclopedia Britannica. Viitattu 22.10.2013.
- ↑ Trani, P. Eugene & Wilson, David L.: The Presidency of Warren G. Harding, s. 43. Lawrence: Regents Press of Kansas, 1989. ISBN 978-0-7006-0152-3.
- ↑ Top 10 Forgettable Presidents Time. 10.3.2009. Viitattu 12.8.2017. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Presidentti Hardingin Alaskan-matka, Suomen Kuvalehti, 15.09.1923, nro 37, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot