Warholin supertähdet
Warholin supertähdillä tarkoitetaan taiteilija Andy Warholin ympärilleen keräämää joukkoa newyorkilaisia persoonallisuuksia. Supertähdet olivat esillä Warholin taiteessa ja elokuvissa 1960-luvulta 1970-luvun alkupuolelle asti ja toimivat hänen seurueenaan taidemaailman sosiaalisissa tapahtumissa. Ensimmäinen tunnustettu supertähti oli Baby Jane Holzer, jota Warhol käytti monissa varhaisissa filmikokeiluissaan.
Supertähdet auttoivat Warholia saamaan julkisuutta, ja hän tarjosi tähdilleen vastineeksi kuuluisuutta ja huomiota. Warholin näkemykset taiteesta ja kuuluisuudesta olivat hyvin lähellä hänen ihannoimansa Hollywoodin kultakauden ajan elokuvastudioiden käytäntöä, jossa tähtiä tehtiin tekemällä. Tähdet kuuluivat studioille ja heidän tuli totella sen käskyjä.
Naistähdet muokkaa
Yhdysvalloissa parhaiten tunnetuksi Warholin supertähdeksi muodostui rikkaan perheen tytär Edie Sedgwick. Warhol ja Sedgwick olivat hyvin läheisiä vuonna 1965, samanlaista kampausta ja pukeutumista myöten, mutta Warholin into kaikkosi melko nopeasti Sedgwickin menetettyä rahansa ja vajottua liian syvälle päihderiippuvuuteen. Warhol piti ympärillään muitakin kauniita naisia, esimerkkeinä Viva, Ultra Violet, Nico ja International Velvet.
Factoryn joukko muokkaa
Warholin pahamaineisen kuuluisa studio, nimeltään Factory (suomeksi tehdas), toimi supertähtien kohtaus- ja luomispaikkana, ja hänellä olikin tapana kutsua satunnaisia ihmisiä käymään tehtaassaan pyytämällä heitä "koekuvaukseen", joskaan kamerassa ei aina edes ollut filmiä. Mutta innostuessaan kunnolla elokuvanteosta Andy alkoi kerätä supertähdiksi entistä kummallisempia henkilöitä. Tärkeimmät supertähdet nousivat esille Warholin ensimmäisen Silver Factory -studion aikana, ja heidän joukossaan oli Paul America, Ondine, Taylor Mead, Mary Woronov, Eric Emerson, Gerard Malanga, Billy Name ja Brigid Berlin (tunnetaan myös nimellä Brigid Polk).
Myöhempiin filmeihinsä, jotka Warhol teki yhteistyössä Paul Morrisseyn kanssa, Andy rekrytoi uusia supertähtiä kuten Joe Dallesandron, Penny Arcaden, Andrea Feldmanin, Jane Forthin, Geraldine Smithin ja Sylvia Milesin. Tänä aikana Warholia alkoi kiehtoa myös transvestiitit, joten hän ylensi supertähdiksi myös Candy Darlingin, Holly Woodlawnin ja Jackie Curtisin.
Andy muokkaa
Tähdet olivat harvoin perinteisellä tavalla kauniita ja monilla heistä oli vakavia huumeongelmia. Factoryn joukko oli tavallaan kokoelma oikeaan Hollywoodiin kelpaamattomia outolintuja. Warhol itse kieltäytyi huumeista, mutta katsoi ja kuvasi mielellään tähtiensä itsetuhoista käyttäytymistä sivusta. On myös sanottu, että Warhol piti ympärillään mitä kummallisimpia ihmisiä, jotta kukaan ei kiinnittäisi häneen huomiota, sillä hän myönsi olevansa ujo ihminen ja pitikin usein mustia laseja silmillään välttyäkseen katsekontaktilta ja nauhoitti ihmisten puhetta sen sijaan että keskustelisi heidän kanssaan.
Warhol kuitenkin vetäytyi julkisuudesta sen jälkeen kun Factoryssa satunnaisesti vieraillut henkisesti häiriintynyt nainen, Valerie Solanas, ampui häntä vuonna 1968. Warholin supertähtien ajan kimmellys haihtui äkkiä, mutta jätti jälkeensä elokuvan The Chelsea Girls, joka kertoo supertähtien elämästä Hotel Chelseassa.
Supertähtien elokuvia ei näe kovinkaan usein, etenkään Suomessa, mutta Warholin ja Morrisseyn yhteistyönä tehdyt Flesh, Trash. Heat, ja Women in Revolt, jonka kanssa Warholilla oli hyvin vähän tekemistä, ovat nähtävissä silloin tällöin.
Lista Warholin supertähdistä muokkaa
_by_David_Shankbone.jpg)
|
|
Lähteet muokkaa
- Andy Warhol & Pat Hackett: POPismi Andy Warholin 1960-luku