Walther Wever
Walther Wever (11. marraskuuta 1887 Wilhelmsort – 3. kesäkuuta 1936 Dresden-Klotzche) oli saksalainen kenraaliluutnantti ja natsi-Saksan ilmavoimien Luftwaffen ensimmäinen esikuntapäällikkö.
| Walther Wever | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. marraskuuta 1887 Wilhelmsort, Saksa |
| Kuollut | 3. kesäkuuta 1936 (48 vuotta) Dresden-Klotzche, Saksa |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Saksan keisarikunta Weimarin tasavalta Saksa |
| Palvelusvuodet | 1905–1936 |
| Komentajuudet | Luftwaffen esikuntapäällikkö |
| Sotilasarvo | Kenraaliluutnantti |
Ura muokkaa
Ensimmäisessä maailmansodassa Wever kehitti niin sanotun joustavan etulinjapuolustuksen periaatteen, joka auttoi saksalaisia joukkoja pitkään kestämään kasvavaa ympärysvaltojen painetta. Vuonna 1917 hänet siirrettiin sotamarsalkka Paul von Hindenburgin alaisuuteen maavoimien yleisesikunnan eli Oberste Heeresleitungin (OHL) operatiiviselle osastolle, ja hän oli henkilökohtaisesti läsnä kun keisari Vilhelm II luopui kruunusta. Weveristä tuli 1. syyskuuta 1933 ilmailuministeriön (Reichsluftahrtministerium) johtaja, ja maaliskuussa 1935 hänen nimityksekseen muuttui ilmavoimien esikuntapäällikkö.
Luftwaffen ensimmäisenä esikuntapäällikkönä Wever alkoi kehittää sekä strategisen, että taktisen ilmasodankäynnin perusteita Giulio Douhet’n ideoiden mukaisesti ja selvittää nykyaikaisen lentokoneen rakentamisen asettamia teknisiä vaatimuksia. Luftwaffen strategisen merkityksen korostaminen tarkoitti Stukien, hävittäjien ja pienten pommikoneiden ohella myös nelimoottorisen pommikoneen kehittämistä. Tämän hän nimesi Uralbomberiksi. Lisätutkimuksien jälkeen Wever kuitenkin luopui suunnitelmasta muutamia viikkoja ennen kuolemaansa, kun hänelle kävi yhä selvemmäksi, että valtakunnan johto aikoi sotaa.
3. kesäkuuta 1936 hänen Heinkel He 70 -koneensa syöksyi Dresdenin Klotschen kentältä lähdön jälkeen tuntemattomasta syystä maahan ja Wever sai surmansa.
| Edeltäjä: Ei edeltäjää |
Luftwaffen esikuntapäällikkö 1. maaliskuuta 1935 − 3. kesäkuuta 1936 |
Seuraaja: Kenraaliluutnantti Albert Kesselring |
