Walter Runeberg

suomalainen kuvanveistäjä

Walter Magnus Runeberg (29. joulukuuta 1838 Porvoo23. joulukuuta 1920 Helsinki) oli suomalainen kuvanveistäjä, Fredrika ja J. L. Runebergin poika. Hänen työnsä olivat aluksi ihanteellis-klassisia, liittyen lähinnä Bertel Thorvaldseniin, mutta myöhemmin hänen töihinsä tuli myös realismin piirteitä[1].

Walter Runeberg
Walter Runeberg, Gunnar Berndtsonin maalaama muotokuva vuodelta 1879.
Walter Runeberg, Gunnar Berndtsonin maalaama muotokuva vuodelta 1879.
Henkilötiedot
Syntynyt29. joulukuuta 1838
Porvoo, Suomi
Kuollut23. joulukuuta 1920 (81 vuotta)
Helsinki, Suomi
Kansalaisuus suomalainen
Taiteilija
Ala kuvanveistäjä
Taidesuuntaus klassismi
Kuuluisimpia töitä J. L. Runebergin,
Aleksanteri II:n ja
Pietari Brahen patsaat

Elämänvaiheita muokkaa

Walter pääsi ylioppilaaksi yksityistodistuksella vuonna 1858. Hän opiskeli Kööpenhaminassa, Roomassa ja vuodesta 1876 Pariisissa[1]. Kööpenhaminan nelivuotinen kausi sisälsi työskentelyä Bertel Thorvaldsenin opissa olleen H. V. Bissenin ohjauksessa. Tällöin hän omaksui uusklassismin ihanteita, joiden mukaan taiteen tulee vaikuttaa ihmisiin ylevöittävästi ajatuksen ja tunteen puhtauden ja muodon kauneuden avulla. Ranskan-kausi toi mukanaan realismin näkemyksiä, mutta pääosin Runeberg pysyi uusklassismin kannalla.[2] Hänen teoksiaan on muun muassa Apollon ja Marsyas (1874), Suomen ensimmäinen suuri marmoriveistos, joka toteutettiin arpajaisista saaduilla varoilla.[3] Walter Runeberg sai filosofian kunniatohtorin arvon vuonna 1907.[4]

Walter Runeberg oli naimisissa 1867–1916 Lina Elfvingin (k. 1916) kanssa.[4]

Tuotanto muokkaa

Runebergin tuotannon valtajuonteena ovat muotokuvat, joita hän teki aikansa pohjoismaisista merkkihenkilöistä ja suomalaisista suurmiehistä. Hänen töitään ovat muiden muassa Johan Ludvig Runebergin muistomerkki Helsingin Esplanadin puistossa ja Aleksanteri II:n muistomerkki Senaatintorilla sekä Pietari Brahen patsas Raahessa ja Turun Brahenpuistossa (molemmat 1888). Aleksanteri II:n patsaalla on monivaiheinen syntyhistoria. Patsaskilpailun voittanut Johannes Takanen kuoli, ja Runebergin oli toteutettava teos Takasen suunnitelman mukaisesti.[2]

 
Aleksanteri II:n muistomerkin jalustan Laki-veistos, jonka hahmot tulkittiin myöhemmin Suomi-neidoksi ja Suomen leijonaksi. Veistoksesta on olemassa kaksi alkuperäisen kokoista kopiota, toinen Presidentinlinnan valtiosalissa ja toinen Säätytalon pääportaikossa.

Walter Runebergin veistoskokoelma muokkaa

Porvoossa olevassa Runebergin koti museossa on Walter Runebergin veistoskokoelma. Yli 100 teoksen kokoelmassa on muun muassa muotokuvia, monumenttiteosten luonnoksia ja kipsiveistoksia.[5]

Teoksia muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b Otavan Iso Fokus, s. 3579
  2. a b Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria: 5. Viisisataa pienoiselämäkertaa, s. 234. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-1846-0.
  3. Walter Runeberg, Ateneumin taidemuseo (Arkistoitu – Internet Archive).
  4. a b Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
  5. Walter Runebergin veistoskokoelma Porvoo. Viitattu 28.7.2019.

Aiheesta muualla muokkaa