Walter Ekström
Fritz Walter Ekström (1871–1920) oli suomalainen juristi. Hän oli 1909–1920 Helsingin yliopiston roomalaisen oikeuden ja kansainvälisen yksityisoikeuden sekä lainopin ensyklopedian professori.[1]
Ekström väitteli oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1907 ja hänet nimitettiin 1909 professorin virkaan. Hän kohosi yhdeksi maan johtavista oikeustieteilijöistä ja hän julkaisi useita merkittäviä alan teoksia, kuten Löftesmans regress till gäldenären och medlöftesmännen I–II (1907), Om villkorliga rättsärenden (aikakauskirjassa "Juridiska föreningens tidskrift", 1909), Om borgen (1910; kolmas painos 1927), Internationellt privaträttsliga afhandlingar I–V (aikakauskirjassa "Juridiska föreningens tidskrift", 1912–14), Läran om viljans autonomi i den internationella privaträtten (Robert Hermansonin juhlakirjassa 1916) ja Sju internationellt privaträttsliga uppsatser (1920). Postuumisti julkaistiin teos Privaträttens allmänna läror (toimittajana Einar Cavonius 1921–1925).[2] [3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 2, p. 759.
- ↑ Ekström, Frits Valter, Nordisk familjebok (2. laitos, 1923)
- ↑ Svensk uppslagsbok. Malmö 1931.