W. S. Van Dyke
Woodbridge Strong ”Woody” Van Dyke, Jr. (21. maaliskuuta 1889 San Diego, Kalifornia – 5. helmikuuta 1943 Los Angeles, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, mutta toimi myös näyttelijänä, käsikirjoittajana ja tuottajana.
| W. S. Van Dyke | |
|---|---|
 W. S. Van Dyke |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Woodbridge Strong Van Dyke II |
| Syntynyt | 21. maaliskuuta 1889 San Diego, Kalifornia |
| Kuollut | 5. helmikuuta 1943 (53 vuotta) Los Angeles, Kalifornia |
| Ammatti |
elokuvaohjaaja, -näyttelijä, -käsikirjoittaja ja -tuottaja |
| Puoliso |
Zina Ashford (1907–1920) Ruth Mannix (1935–1943) |
| Ohjaaja | |
| Aktiivisena | 1915–1942 |
| Tunnetuimmat ohjaukset |
Tarzan – viidakon valtias Kuolemaantuomittu Pettävä varjo San Franciscon maanjäristys Marie Antoinette |
| Palkinnot | |
|
Walk of Fame, Hollywood (1960) |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Ohjaajanuransa aikana Van Dyke sai lempinimen ”One-Take Woody” (suom. Yhden oton Woody); elokuviaan ohjatessa Van Dyke yritti saada jokaisen kohtauksen kuvattua (yhdellä otolla) nopeasti ja tehokkaasti.[1]
Van Dyke oli Metro-Goldwyn-Mayerin monipuolisimpia ohjaajia: hän ohjasi draama-, western-, komedia-, rikos-, melodraama- ja musikaalielokuvia. Suurin osa Van Dyken ohjaamista elokuvista oli ilmestymisvuonnaan vuoden suurimpia menestyselokuvia ja kassamagneetteja. Hän oli myös yksi MGM:n luotettavimmista ohjaajista, hän oli tehokas, joka sai elokuvat valmiiksi etuajassa ja alle budjetin.[1] Van Dyke sai Oscar-palkintoehdokkuuden parhaasta ohjauksesta elokuvista Pettävä varjo (1934) ja San Franciscon maanjäristys (1936).
Van Dyke tunnetaan ehkä parhaiten William Powellin ja Myrna Loyn ohjaamisesta neljässä Pettävä varjo -elokuvasarjan elokuvassa: Pettävä varjo (1934), Pettävän varjon seuraaja (1936), Pettävän varjon uudet seikkailut (1939) ja Pettävä varjo kummittelee (1941); ja Jeanette MacDonaldin ja Nelson Eddyn ohjaamisesta kuudessa yhteisessä menestyselokuvassaan: Tuhma Marietta (1935), Rose Marie (1936), Laulavat sydämet (1938), Uusikuu (1940) (vain puolet elokuvasta; Robert Z. Leonard korvasi Van Dyken), Onnen unelma (1940) ja Olet kaikkeni (1942).
Yli 25 vuotta kestäneen elokuvaohjaajanuransa aikana Van Dyke ohjasi melkein 90 elokuvaa, minkä lisäksi hän käsikirjoitti, tuotti ja näytteli. Van Dyke sairastui vakavasti loppuvuosinaan ja kuoli vuonna 1943.
Elämä ja ura muokkaa
Varhaiset vuodet ja uran alku muokkaa
Woodbridge Strong Van Dyke II syntyi 21. maaliskuuta vuonna 1889 San Diegossa, Kaliforniassa. Hänen lakimies- ja tuomari-isänsä Woodbridge Strong Van Dyke, Sr. kuoli yhdeksän päivää ennen poikansa syntymää (joidenkin lähteiden mukaan syntymän jälkeisenä päivänä 22. maaliskuuta[1]).[2] Woodbridge lähti näyttelijä-äitinsä Laura Winstonin (1863–1951) matkaan lavoille ja aloitti näyttelijänuransa jo 3-vuotiaana vuonna 1892 esiintymään lavoilla vaudeville-näytöksissä. Hän teki debyyttinsä näytelmässä Damon and Pythias (1892). 14-vuotias W. S. muutti isoäitinsä luokse Seattleen, Washingtoniin vuonna 1903.[2] Teini-ikäisenä Van Dyke kouluaikana työskenteli tarjoilijana, myyntimiehenä, talonmiehenä ja rautatietyöläisenä[2] ja varhaisaikuisuudessa Van Dyke hyppi urasta uraan; hän työskenteli muun muassa kaivosmiehenä, merimiehenä ja sähköasentajana Meksikossa, kullankaivajana Alaskassa ja metsurina Washingtonin osavaltiossa, missä hän tapasi ensimmäisen vaimonsa. Vuonna 1907 W. S. liittyi äitinsä omaan teatteriyhtiöön Laura Winston Players.
Van Dyke saapui Los Angelesin Hollywoodiin vuonna 1915 Zina-vaimonsa kanssa. Samana vuonna Van Dyke sai työn Charles Brabinin apulaisohjaajana tämän elokuvassaan Korppi (1915). Tämän jälkeen hän laati muutamia käsikirjoituksia ohjaaja Lawrence Windomille ja ohjaaja Arthur Bertheletille. Vuonna 1916 Van Dyke oli D. W. Griffithin apulaisohjaajana ja näyttelijänä tämän draamaelokuvassaan Suvaitsemattomuus (1916). Tämän jälkeen hän palveli merijalkaväessä. Van Dyke ylennettiin myöhemmin majuriksi ennen toista maailmansotaa.
Ura muokkaa
Vuonna 1917 Van Dyke ryhtyi itsenäiseksi ohjaajaksi kun hänen uransa nousi nopeasti. Hänen ensimmäinen ohjaustyönsä oli mykkädraama The Land of Long Shadows. Tähän aikaan hän ohjasi monia western-elokuvia, mutta mukaan mahtui myös draamaa, komediaa ja seikkailua. Hän ohjasi muun muassa rikoselokuvan Naamioidun miehen salaisuus (1919) ja toiminnan Huimapää Jack (1920), jossa Van Dyke ohjasi raskaansarjan nyrkkeilijä Jack Dempseytä.
Vuonna 1926 Van Dyke allekirjoitti sopimuksen Metro-Goldwyn-Mayerin kanssa ja liittyi MGM:n ohjaajiin. Hän alkoi ohjata suurbudjettisia elokuvia A-luokan tähtien kanssa. Van Dyken alkuaikoina MGM:llä hän ohjasi 1920-luvun lopulla elokuvia Erämaan valloittajat (1927), jossa näyttelee naispääosaa Joan Crawford, Boksarikapina (1927), Valkoisia varjoja Etelämerellä (1928), joka voitti Oscar-palkinnon parhaasta kuvauksesta ja Etelämeren laulu (1929), jossa pääosaa esittää Ramon Novarro.
1930-luvulle mentäessä Van Dyke alkoi ohjata melkein jokaista MGM:n suurinta tähteä. 1930-luvun alussa Van Dyke ohjasi Harry Careyn esittämän romanttisen seikkailun Valkoinen jumalatar (1931), joka sai parhaan elokuvan Oscar-ehdokkuuden, Leslie Howardin esittämän draaman Etelämeren lumousvoima (1931), musikaalin Kuuban lemmenlaulu (1931), seikkailun Tarzan – viidakon valtias (1932), Walter Huston, Anita Page ja Lewis Stone esittämän rikostrillerin Syyttömästi tuomittu (1932), Warner Baxterin ja Myrna Loy'n esittämän mysteeririkoksen Salaperäinen laukaus (1933) ja Oscar-voittajan Eskimo (1933).
Vuosi 1934 oli Van Dykelle menestykäs. Hän ohjasi William Powellia ja Myrna Loyta kahdessa menestyselokuvassa: Kuolemaantuomittu ja Pettävä varjo. Pettävä varjo oli yksi vuoden 1934 menestyneimmistä kassamagneeteista ja sai vuonna 1935 neljä Oscar-ehdokkuutta: parhaan ohjauksen (Van Dyke), parhaan miespääosan (Powell), parhaan elokuvan (MGM) ja parhaan käsikirjoituksen (Goodrich ja Hackett) ehdokkuuden. Kuolemaantuomitussa näytteli ”Hollywoodin kuninkaana” tunnettu Clark Gable, jota Van Dyke ohjasi Joan Crawfordin kanssa myöhemmin elokuvassa Ihana seikkailu (1934).
Vuonna 1935 Van Dyke ohjasi kolme elokuvaa. Roy Del Ruthin kanssa Van Dyke ohjasi musikaalin Rakkauden sävel, jonka pääosissa ovat Jack Benny, Eleanor Powell ja Robert Taylor. Elokuva sai kolme Oscar-ehdokkuutta, joista se voitti yhden. Joan Crawfordia Van Dyke ohjasi draamakomediassa Se alkoi suudelmasta ja Jeanette MacDonaldia ja Nelson Eddyä Van Dyke ohjasi musikaalidraamassa Tuhma Marietta, joka voitti yhden Oscar-palkinnon musiikista.
Vuonna 1936 Van Dyke palasi yhteistyöhön Jeanette MacDonaldin ja Nelson Eddyn kanssa elokuvaan Rose Marie. Van Dyken seuraava elokuva San Franciscon maanjäristys (1936) sai vuonna 1937 kuusi Oscar-ehdokkuutta, joista musikaalidraama voitti yhden musiikista. Van Dyke sai elokuvasta toisen parhaan ohjauksen Oscar-ehdokkuuden, mutta ei taaskaan voittanut. Elokuvassa pääosia näytteli Clark Gable, Jeanette MacDonald, Spencer Tracy ja Jack Holt. Seuraavan elokuvan W. S. teki Barbara Stanwyckin ja Robert Taylorin kanssa, Hänen veljensä vaimo ja loppuvuodesta palasi yhteistyöhön Gablen ja Crawfordin kanssa uudestaan komediaan Iloisia veijareita sekä Powellin ja Loyn kanssa komedialliseen rikosmysteeriin ja Pettävä varjo -elokuvasarjan toiseen osaan Pettävän varjon seuraaja.
Vuonna 1937 Van Dyke palasi yhteistyöhön Nelson Eddyn ja Eleanor Powellin kanssa musikaalidraamaan Rosalie. Van Dyke ohjasi Spencer Tracya, Gladys Georgea ja Franchot Tonea rikosdraamassa He antoivat hänelle aseen ja ohjasi Hollywoodin kirkkainta naistähteä Jean Harlow'ia tämän toiseksi viimeisessä elokuvassaan Nuori lurjus rakastuu. Seuraavana vuonna 1938 Van Dykeltä ilmestyi kaksi menestyselokuvaa: musikaali Laulavat sydämet ja elämäkertadraama Marie Antoinette. Laulavat sydämet sai kolme Oscar-ehdokkuutta ja Marie Antoinette neljä. Laulavat sydämet -elokuvan pääosissa ovat Jeanette MacDonald ja Nelson Eddy ja Marie Antoinette -elokuvan pääosia esittävät muun muassa Norma Shearer, Tyrone Power, John Barrymore ja Gladys George. Vuonna 1939 Van Dyke ohjasi muun muassa Claudette Colbertin ja James Stewartin esittämän Vannon silmieni kautta ja Pettävä varjo -elokuvasarjan kolmannen osan Pettävän varjon uudet seikkailut.
1940-luvulla Van Dyke ehti tehdä kolmessa vuodessa vielä 12 elokuvaa. 1940-luvulla Van Dyke ohjasi MacDonaldia ja Eddyä elokuvissa Uusikuu (1940), Onnen unelma (1940) ja Olet kaikkeni (1942) ja Powellia ja Loyta romanttisessa komediassa Rakastan sinua taas (1940) ja neljännessä Pettävä varjo -elokuvassa Pettävä varjo kummittelee (1941). Van Dyke ohjasi Robert Montgomerya, Ingrid Bergmania ja George Sandersia trilleridraamassa Taivaan viha (1941). Van Dyken viimeiseksi ohjaustyöksi jäi sotadraama Päivä on koittava (1942). Elokuva teki viisivuotiaasta lapsinäyttelijä Margaret O'Brienista tähden yhdessä yössä.
Uransa aikana ”yhden oton” Van Dyke kutsuttiin usein joihinkin keskeneräisiin elokuviin töihin muutamaksi päiväksi, jonka tuotannossa oli vaikeuksia, oli myöhässä tai mennyt yli aikataulusta.
Van Dyke sai 8. helmikuuta vuonna 1960 elokuvaurastaan tähden Hollywood Walk of Famelle Hollywoodiin osoitteeseen 6141 Hollywood Boulevard.
Yksityiselämä ja kuolema muokkaa
Yksityiselämässään Van Dyke oli naimisissa kaksi kertaa. Hän meni naimisiin näyttelijä Zina Ashfordin kanssa vuonna 1907, mutta he erosivat 13 aviovuoden jälkeen vuonna 1920.[2] Toisen avioliiton Van Dyke solmi Ruth Mannixin kanssa 26. helmikuuta vuonna 1935. He saivat kolme lasta. He olivat naimisissa kahdeksan vuotta Van Dyken kuolemaan saakka. Vapaa-ajallaan Van Dyke oli paljon mukana politiikassa.[1]
Loppuvuosinaan Van Dyke sairasti syöpää ja hän kärsi sydänvaivoista. Hän jaksoi ohjata vielä näihin aikoihin viimeisen elokuvansa Päivä on koittava. Van Dyke oli harras Kristillisen tieteen kannattaja, joten hän kieltäytyi loppukuukausinaan kaikesta sairaalahoidosta. Saatuaan viimeisen ohjaustyönsä valmiiksi, hän sanoi hyvästit vaimolleen, lapsilleen ja studiopomo Louis B. Mayerille ja teki itsemurhan 53-vuotiaana 5. helmikuuta vuonna 1943 kotonaan Los Angelesin Brentwoodin kaupunginosassa, Kaliforniassa. Van Dyken toiveesta Jeanette MacDonald ja Nelson Eddy lauloivat hänen hautajaisissaan. Van Dyke on haudattu Glendalen Forest Lawn Memorial Parkin hautausmaalle, Columbarium of the Sanctuaries -osaan suureen mausoleumiin.
Filmografia muokkaa
| Ohjaajana | ||
|---|---|---|
| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi |
| 1917 | – | The Land of Long Shadows |
| – | The Range Boss | |
| – | Open Places | |
| – | Men of the Desert | |
| – | Gift o' Gab | |
| – | Sadie Goes to Heaven | |
| 1918 | – | The Lady of the Dugout |
| 1919 | Naamioidun miehen salaisuus | The Hawk's Trail |
| 1920 | Huimapää Jack | Daredevil Jack |
| 1921 | – | Double Adventure |
| – | The Avenging Arrow | |
| 1922 | – | White Eagle |
| – | The Milky Way | |
| – | According to Hoyle | |
| – | Forget Me Not | |
| – | The Boss of Camp Four | |
| 1923 | – | The Little Girl Next Door |
| – | Destroying Angel | |
| – | The Miracle Makers | |
| – | Ruth of the Range | |
| 1924 | Kun 'meripoijaat' lähtee maihin | Half-a-Dollar Bill |
| – | Loving Lies | |
| – | The Battling Fool | |
| – | The Beautiful Sinner | |
| – | Winner Take All | |
| – | Gold Heels | |
| 1925 | – | Barriers Burned Away |
| – | The Trail Rider | |
| – | Hearts and Spurs | |
| – | Ranger of the Big Pines | |
| – | Timber Wolf | |
| – | The Desert's Price | |
| 1926 | – | The Gentle Cyclone |
| Sotapolulla | War Paint | |
| 1927 | Erämaan valloittajat | Winners of the Wilderness |
| Kalifornian sankari | California | |
| – | The Eyes of the Totem | |
| – | The Heart of the Yukon | |
| Boksarikapina | Foreign Devils | |
| Punainen villi länsi | Spoilers of the West | |
| 1928 | Kultainen länsi | Wyoming |
| – | Under the Black Eagle | |
| Seikkailujen saari | The Adventurer | |
| Valkoisia varjoja Etelämerellä | White Shadows in the South Seas | |
| 1929 | Etelämeren laulu | The Pagan |
| 1931 | Valkoinen jumalatar | Trader Horn |
| Etelämeren lumousvoima | Never the Twain Shall Meet | |
| Traagillinen yö | Guilty Hands | |
| Kuuban lemmenlaulu | The Cuban Love Song | |
| 1932 | Tarzan – viidakon valtias | Tarzan the Ape Man |
| Syyttömästi tuomittu | Night Court | |
| 1933 | Salaperäinen laukaus | Penthouse |
| Naisten suosikki | The Prizefighter and the Lady | |
| Eskimo | Eskimo | |
| 1934 | – | Laughing Boy |
| Kuolemaantuomittu | Manhattan Melodrama | |
| Pettävä varjo | The Thin Man | |
| Lakia pakoon | Hide-Out | |
| Ihana seikkailu | Forsaking All Others | |
| 1935 | Tuhma Marietta | Naughty Marietta |
| Rakkauden sävel | Broadway Melody of 1936 | |
| Se alkoi suudelmasta | I Live My Life | |
| 1936 | Rose Marie | Rose-Marie |
| San Franciscon maanjäristys | San Francisco | |
| Hänen veljensä vaimo | His Brother's Wife | |
| Katupoikia | The Devil Is a Sissy | |
| Iloisia veijareita | Love on the Run | |
| Pettävän varjon seuraaja | After the Thin Man | |
| 1937 | Nuori lurjus rakastuu | Personal Property |
| He antoivat hänelle aseen | They Gave Him a Gun | |
| Zendan vanki | The Prisoner of Zenda | |
| Rosalie | Rosalie | |
| 1938 | Marie Antoinette | Marie Antoinette |
| Laulavat sydämet | Sweethearts | |
| 1939 | Kapteeni Peloton | Stand Up and Fight |
| Vannon silmieni kautta | It's a Wonderful World | |
| Andy Hardy keväthurmiossa | Andy Hardy Gets Spring Fever | |
| Pettävän varjon uudet seikkailut | Another Thin Man | |
| 1940 | Sinun tulee elää | I Take This Woman |
| Luoteisväylä | Northwest Passage | |
| Uusikuu | New Moon | |
| Rakastan sinua taas | I Love You Again | |
| Onnen unelma | Bitter Sweet | |
| 1941 | Taivaan viha | Rage in Heaven |
| Ikuinen naisellisuus | The Feminine Touch | |
| Pettävä varjo kummittelee | Shadow of the Thin Man | |
| 1942 | – | Dr. Kildare's Victory |
| Olet kaikkeni | I Married an Angel | |
| Kairo | Cairo | |
| Päivä on koittava | Journey for Margaret | |
| Apulaisohjaajana | ||
| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi |
| 1915 | Korppi | The Raven |
| Kansakunnan synty | The Birth of a Nation | |
| 1916 | Suvaitsemattomuus | Intolerance |
| – | The Lash | |
| – | Unprotected | |
| Oliver Twist | Oliver Twist | |
| 1917 | – | On Trial |
| 1937 | Zendan vanki | The Prisoner of Zenda |
| Tuottajana | ||
| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi |
| 1933 | Naisten suosikki | The Prizefighter and the Lady |
| Eskimo | Eskimo | |
| 1934 | – | Laughing Boy |
| Lakia pakoon | Hide-Out | |
| 1935 | Tuhma Marietta | Naughty Marietta |
| 1936 | San Franciscon maanjäristys | San Francisco |
| Hänen veljensä vaimo | His Brother's Wife | |
| Iloisia veijareita | Love on the Run | |
| Käsikirjoittajana | ||
| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi |
| 1915 | – | A Daughter of the City |
| 1916 | – | The Primitive Strain |
| – | The Little Shepherd of Bargain Row | |
| – | The Little Girl Next Door | |
| – | Orphan Joyce | |
| 1917 | – | The Land of Long Shadows |
| – | The Range Boss | |
| – | Open Places | |
| – | Men of the Desert | |
| 1918 | – | The Lady of the Dugout |
| 1919 | – | The Forbidden Room |
| 1920 | Huimapää Jack | Daredevil Jack |
| 1927 | – | The Heart of the Yukon |
| 1928 | Kultainen länsi | Wyoming |
| Pimeyden ratsastajat | Riders of the Dark | |
| Näyttelijänä | |||
|---|---|---|---|
| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi | Rooli |
| 1916 | Suvaitsemattomuus | Intolerance | Häävieras |
| Oliver Twist | Oliver Twist | Charles Dickens | |
| 1933 | Eskimo | Eskimo | Tarkastaja White |
Palkinnot ja palkintoehdokkuudet muokkaa
| Palkinnot | ||||
|---|---|---|---|---|
| Vuosi | Palkinto | Kategoria | Elokuva | Huomioita |
| 1960 | Tähti Hollywood Walk of Famelle | Elokuvaurasta | – | 6141 Hollywood Boulevard |
| Palkintoehdokkuudet | ||||
| Vuosi | Palkinto | Kategoria | Elokuva | Huomioita |
| 1935 | Oscar-palkinto | Paras ohjaus | Pettävä varjo | – |
| 1937 | San Franciscon maanjäristys | – | ||
| 1938 | Venetsian elokuvajuhlat: Mussolini Cup | Paras elokuva | Marie Antoinette | – |
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- W. S. Van Dyke Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- W. S. Van Dyke Elonetissä.
- W. S. Van Dyke Allmoviessa (englanniksi)
- W. S. Van Dyke NNDB:ssä (englanniksi)
- Van Dyke Find a Gravessa (englanniksi)