Vuorotteluvapaa
Vuorotteluvapaa on pohjoismainen ja suomalainen järjestelmä, jossa vakituisessa työsuhteessa oleva, riittävän pituisen työhistorian kartuttanut henkilö voi jäädä määräaikaiselle vapaalle työstään. Vapaalle jäävän tilalle, mutta ei välttämättä samoihin tehtäviin, otetaan työvoimatoimistoon rekisteröitynyt työtön työnhakija.
Vuoden 2016 alusta alkaen Suomessa vuorotteluvapaalle jäämisen ehtona on 20 vuoden työhistoria. Työssäoloehtoa on viime vuosina korotettu kahdesti. Vuoteen 2014 asti riitti 10 vuoden työhistoria ja vuonna 2015 edellytettiin 16 vuoden työhistoriaa.[1] Vuorotteluvapaan pituus on vähintään 100 ja enintään 180 päivää.[2] Kela maksaa vuorotteluvapaan ajan vuorottelukorvausta, joka on 70 prosenttia hakijalle laskettavasta työttömyyspäivärahasta tai ansiosidonnaisesta työttömyyskorvauksesta.[3] Aiemmin vuorotteluvapaan pituus oli 90–360 päivää ja yli 25 vuoden työhistoria oikeutti korotettuun vuorottelukorvaukseen, joka oli 80 prosenttia työttömyyspäivärahasta.
Vapaan voi pitää yhtäjaksoisesti tai jaksotettuna, kuitenkin niin, että lyhin jakso on aina vähintään kolme kuukautta. Työnantajalla on oikeus hylätä tai hyväksyä alaisensa vuorotteluvapaa-anomus. Sopimuksia tehdään kolme kappaletta: hakijalle, työnantajalle ja työvoimatoimistolle.
Vapaan tarkoituksena on edistää työntekijän jaksamista ja tarjota työttömälle työkokemusta. Vuorottelusijaisuus antaa työnantajalle tilaisuuden tutustua työtä tarvitsevaan ja kokeilla mahdollista uutta työyhteisön jäsentä ennen rekrytointia. Vuorotteluvapaan aikana on mahdollista opiskella kotimaisessa oppilaitoksessa tai matkustella menettämättä vuorottelukorvausta, mutta palkallinen työ aiheuttaa vuorottelusopimuksen purkamisen. Työntekijällä on oikeus palata vuorotteluvapaalta aikaisempaan tai siihen rinnastettavaan työhön.
Vuorotteluvapaan ajalta ei kerry vuosilomaa. Vapaan voi keskeyttää vain sopimalla, mutta vapaa päättyy automaattisesti äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan alkaessa. Mikäli henkilö saa sairauspäivärahaa, vuorottelukorvausta ei makseta. Vuorotteluvapaan ajalta kertyy eläkettä. Vuorotteluvapaan ajalta eläkkeen laskennan perusteena käytetään 55 prosenttia siitä ansiosta, josta vuorottelukorvaus on laskettu. Tästä ansion osuudesta eläkettä karttuu 1,5 prosenttia vuodessa.
Suomessa vuorotteluvapaa otettiin kokeiluluontoisesti käyttöön vuoden 1996 alussa voimaan tulleella määräaikaisella lailla.[4] Se säädettiin aluksi kahdeksi vuodeksi, mutta myöhemmin sen voimassaoloa jatkettiin vuoden 2002 loppuun saakka.[5] Vuorotteluvapaajärjestelmä vakinaistettiin vuoden 2003 alussa voimaan tulleella lailla.[6] Vuorotteluvapaajärjestelmää uudistettiin vuoden 2016 alussa voimaan tulleilla lainmuutoksilla.
Lähteet muokkaa
- ↑ Vuorotteluvapaan kesto lyhenee 30.12.2015. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 7.1.2016.
- ↑ Vuorotteluvapaa 1.1.2016 (päivitetty). TE-palvelut. Viitattu 7.1.2016.
- ↑ Vuorottelukorvaus 8.12.2015. Kela. Viitattu 7.1.2015.
- ↑ Laki vuorotteluvapaakokeilusta (1663/1925) Finlex. Viitattu 23.12.2011.
- ↑ Laki vuorotteluvapaakokeilusta annetun lain 17 §:n muuttamisesta (1274/2000) Finlex. Viitattu 23.12.2011.
- ↑ Vuorotteluvapaalaki (1305/2002) Finlex. Viitattu 23.12.2011.