Vuonankaali
Vuonankaali eli rantavuonankaali eli mache[2] (Valerianella locusta, syn. V. olitoria) on yksivuotinen, ruohovartinen kasvi, joka kasvaa 5–20 cm korkeaksi. Se on kaksihaarainen, ja sen lehdet ovat pienehköjä. Litteä kukinto koostuu mykerömäisistä osakukinnoista. Vuonankaalia kasvaa eteläisintä ja pohjoisinta osaa lukuun ottamatta koko Euroopassa, ja se on levinnyt myös Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan sekä Uuteen-Seelantiin. Laji viihtyy erityisesti alavilla hiekka- ja kalkkimailla, ja sitä käytettiin salaattina jo Rooman valtakunnassa.
| Vuonankaali | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Magnoliophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Dipsacales |
| Heimo: | Kuusamakasvit Caprifoliaceae |
| Alaheimo: | Valerianoideae |
| Suku: | Vuonankaalit Valerianella |
| Laji: | locusta |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Vuonankaali kasvaa 5–20 cm korkeaksi. Kasvi on kaksihankahaarainen ja kalju. Kasvin ruodittomien, pienehköjen lehtien lapa vaihtelee muodoltaan vastapuikeasta pitkulaiseen. Varren alaosassa lehtilavat ovat leveitä, tylppiä ja ehytlaitaisia, yläosassa soikeita ja harvaan hammaslaitaisia. Litteä kukinto on kerrannaisviuhko, jonka osakukinnot ovat mykerömäisiä. Kukinnon vihreät tukilehdet ovat kukintoa pitempiä ja muodoltaan pitkulaisia ja tylppiä. Pienet, sinertävät tai punertavat kukat ovat kaksineuvoisia. Kukkien verhiönliuskat puuttuvat tai ovat hyvin pieniä. Suomessa vuonankaali kukkii keväällä touko-kesäkuussa. Kellertävät hedelmät on 1,5–2,5 mm pitkiä, karvaisia tai joskus harvakarvaisia pohjuspähkylöitä. Pähkylät ovat litteähköjä, pituutensa levyisiä tai leveämpiä, sekä kolmiuurteisia.[3][4]
Levinneisyys muokkaa
Vuonankaalin päälevinneisyysalue ulottuu Pyreneiltä ja Isosta-Britanniasta Norjan ja Ruotsin eteläosiin, Länsi-Puolaan, Ukrainaan ja Etelä-Venäjälle, jossa lajin levinneisyys rajoittuu Kaukasuksen alueelle. Etelässä levinneisyysalue ulottuu Etelä-Ranskaan ja -Italiaan, Pohjois-Kreikkaan sekä Romaniaan. Satunnaisesti lajia kasvaa Pyreneiden niemimaalla, Marokossa, Bulgariassa, Turkissa, Baltian maissa, Keski-Ruotsissa, Etelä- ja Keski-Suomessa sekä Färsaarilla. Tulokkaana laji on levinnyt Pohjois-Amerikan itäosiin sekä paikoin myös länsirannikolle. Vuonankaalia tavataan myös paikoin Etelä-Amerikassa ja Uudessa-Seelannissa.[5]
Suomessa vuonankaalia kasvaa alkuperäislajina Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa. Muualla maassa sitä on tavattu harvinaisena uustulokkaana.[4] Ahvenanmaalla laji on harvinaistunut viime vuosikymmeninä.[6]
Elinympäristö muokkaa
Vuonankaali viihtyy etenkin alavilla hiekka- ja kalkkimailla, kuten pelloilla, joutomailla, kallioilla ja dyyneillä.[3] Suomessa sen tyypilliset kasvupaikat ovat merenrantaniityt, rakkolevävallit, merenrantakallioiden niittyjuonteet. Tulokkaana sitä on tavattu ratapihoilla.[4]
Käyttö muokkaa
Vuonankaali on ikivanha salaattikasvi, jota viljeltiin jo Rooman valtakunnassa.[2] Vuonankaalin talvehtivaa lehtiruusuketta voi syödä keväällä salaatin tapaan. Vuonankaalia myös viljellään ja sitä myydään sen kauppanimellä mâche, joka on kasvin ranskankielinen nimi.[5] Vuonankaalin maku on miedon pähkinäinen.[2]
Lähteet muokkaa
- Blamey, Marjorie ja Grey-Wilson, Christopher: Otavan kasvitieto, s. 384. 2. painos. Suomentanut Kurtto, Arto. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2005.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Espoo 2010.
Viitteet muokkaa
- ↑ Valerianella locusta ITIS. Viitattu 29.7.2013.
- ↑ a b c Kotimaiset kasvikset ry: Mache eli vuonankaali (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 29.7.2013.
- ↑ a b Otavan kasvitieto 2005, s. 384
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 342.
- ↑ a b Den virtuella floran: Vårklynne (myös levinneisyyskartat) Viitattu 29.7.2013 (ruotsiksi)
- ↑ Ålands flora 2010, s. 306.