Vuode
Vuode on ihmisten nukkumapaikaksi erityisesti järjestetty sija.[1] Yksinkertaisimmillaan se on entisaikoina voinut olla kasa pehmeitä havuja lämpimässä ja suojaisassa paikassa. Nykyihmiselle vuode tarkoittaa yleensä sängyksi kutsuttuun huonekaluun sijattua nukkumavarustusta patjoineen, peittoineen, tyynyineen ja vuodevaatteineen. Vuodetta voidaan käyttää myös muihin tarkoituksiin, kuten rentoutumiseen, lukemiseen tai seksuaaliseen kanssakäymiseen.
Vuodetyyppejä muokkaa
Vuoteita on erikokoisia ja monenmuotoisia käyttötarpeen mukaan. Vuodesohva on sellainen sohva, joka voidaan pienin muutoksin muuntaa sohvasta vuoteeksi. Kerrossänky on vuode, jossa vuodetasoja on useammassa kerroksessa (tavallisesti vain kahdessa). Kerrossänky säästää (lattia)tilaa. Vanhaa jousitettua teräsvuodetta sanotaan hetekaksi. Lasten sängyissä on usein laidat putoamisvaaran takia.
Tyypillisesti vuoteet valmistetaan puusta, lastulevystä, vanerista tai teräksestä.
Vuoteen päässä voi olla valaisinlaitteita ja hylly iltalukemisille ja muille pikkutavaroille.
Vuode pyritään tekemään mahdollisimman miellyttäväksi ja mukavaksi, koska sen on taattava sikeä ja rauhallinen uni ja koska ihminen viettää kolmasosan elämästään vuoteessa. Vuoteen mukavuuteen vaikuttaa suurimmaksi osaksi patja ja sen pehmeys.
Vuodetyyppejä on tavallisen vuoteen lisäksi koon mukaan parivuode.
Rakenteen mukaan runkopatjoiksi nimitetään niitä vuoteita, joissa patjan jousitus on rakennettu kiinteästi vuoteen runkoon. 1990-luvun lopulla Suomessa yleistyneissä moottorivuoteissa on sähköisesti toimivat patjan nostimet, jotka helpottavat esimerkiksi mukavan lukuasennon saamista[2]. Moottorivuoteen ohjaus voi toimia kaukosäätimellä. Vuode koostuu moottorirungosta sekä irtojoustinpatjasta. Lisäksi patjan päälle tarvitaan petauspatja viimeistelemään nukkumismukavuutta. Moottorivuoteessa asennon voi säätää mieluisaksi jalko- ja pääpäätyä nostamalla tai laskemalla. Päädyn korottaminen tuo helpotusta kuorsauksen sekä närästyksen oireisiin. Jenkkivuode on vuodekokonaisuus, joka koostuu yksi- tai kaksikerroksisesta joustinpatjasta ja yksinkertaisesta runkojoustinpatjasta. Päällimmäiseen irtojoustinpatjaan on eri jousitusvaihtoehtoja, jotka ovat joko yhdessä tai kahdessa kerroksessa.
Vuoteen yllä voi olla harsomaisesta kankaasta tehty hyönteissuoja. Vuoteen päällä voi olla myös suorakaiteen muotoinen koristeellinen yläosa.
Parvisänky on sänky, jonka alla on tilaa muille huonekaluille.
Vuoteiden vakiokoot Suomessa muokkaa
Katso myös patjojen kansainvälinen kokoluokitus.lähde?
- 80 × 200 cm (peruskoko)
- 90 × 200 cm
- 120 × 200 cm
- 140 × 200 cm
- 160 × 200 cm
- suuremmat sängyt esimerkiksi 200 × 200 cm
- Lasten vuoteet: 80 × 115–200 cm.
Vuoteen osat ja lisäkalusteet muokkaa
Vuoteen osat ovat sängyn runko, päädyt, sivut, pohja, patja, sijauspatja, tyyny ja vuodevaatteet (lakanat ja tyynynliina).[3]
Patja muokkaa
- Pääartikkeli: Patja
Patja toimii vuoteen pehmikkeenä. Patjatyyppejä ovat erilaiset vaahtomuovipatjat, metallijousia ja pehmusteita sisältävät joustinpatjat, joustinpatjan ja sängynrungon yhdistävät runkopatjat sekä useimmiten puuvillavanulla täytetyt futonpatjat. 1970–1980-luvuilla suosiossa olivat vesitäytteiset ja sähkölämmitteiset vesisängyt. Muita patjamateriaaleja ovat kumi ja vaahtokumi. Pumpattavat ilmapatjat soveltuvat lähinnä tilapäiskäyttöön.
Perinteisiä nukkuma-alustoja Suomen maaseudulla ovat olleet olkitäytteiset patjat, joihin oljet vaihdettiin vuosittain. Muita entisaikojen patjantäytteitä olivat meriheinä, yökastelusta kärsivien lasten patjoihin suositellut lastuvilla tai korkkilastu sekä villankarstauksen ylijäämätuotteena saatu villaflokki. Ylellisten patjojen materiaali oli hevosenjouhi,[4] jota yhä käytetään eräiden kalliiden runkopatjojen pehmusteena.
Tyyny muokkaa
- Pääartikkeli: Tyyny
Tyynyn tehtävä on pitää päätä mukavassa asennossa vuoteessa maatessa. Perinteinen tyynyjen täytemateriaali on hanhenuntuva, mutta sen rinnalla käytetään yhä enemmän kuohkeina pysyviä pallo- tai muita tekokuituja. Entisaikojen tyynyt olivat Suomessa patjojen tavoin olkitäytteisiä. Toinen perinteinen tyynyjen täytemateriaali oli kapokki.[4]
Peitto muokkaa
- Pääartikkeli: Peitto
Peiton tarkoitus on pitää nukkuva lämpimänä. Peitot ovat Suomessa olleet perinteisesti joko huopia eli ”vilttejä” tai puuvillavanulla täytettyjä vanupeitteitä eli ”täkkejä”. Ylellisemmät peitteet on täytetty untuvalla.[4]
Päiväpeitteellä vuode verhoillaan ja suojataan päivän ajaksi. Sen avulla vuode saadaan huolitellun näköiseksi, ja vuodevaatteet pois näkösältä.[4]
Lyhyitä päiväunia sohvalla tai vuoteessa otettaessa käytetään torkkupeittoa tai šaalia. Torkkupeiton avulla nokoset voidaan ottaa päiväpeiton päällä, jolloin vuoteen sijausta ei tarvitse avata.
Vuodevaatteet muokkaa
- Pääartikkeli: Lakana
Vuodevaatteiden tarkoitus on suojata patjaa ja peittoa sekä tyynyä. Vuodevaatteet voidaan helposti vaihtaa puhtaisiin ja käytetyt voidaan helposti pestä. Vuodevaatteiden avulla pidetään vuode puhtaana, sillä ne voidaan tuulettaa ja pestä paljon helpommin kuin itse vuode. Vuodevaatteita ovat tavalliset lakanat ja pussilakanat sekä tyynyliinat. Niillä verhoillaan patja, peitto ja tyyny.
Yöpöytä muokkaa
- Pääartikkeli: Yöpöytä
Vuodekokonaisuuteen voi liittyä kiinteä tai erillinen yöpöytä. Siinä voi säilyttää yöllä tarvittavia esineitä, ehkäisyvälineitä, elintarvikkeita tai lääkkeitä. Yöpöydällä voi olla kukkia ja valaisin. Yöpöydässä voi olla myös laatikoita, jonne voi laittaa sängyssä tarvittavia tavaroita. Silloin sängystä ei tarvitse erikseen nousta hakemaan tavaroita eikä keho sen takia joudu pois lepotilasta.[4]
Valaisin muokkaa
- Pääartikkeli: Valaistus
Vuoteeseen liittyy makuuasennosta käytettävissä oleva valaisin, joko tehokas lukuvalaisin, yleisvaloa antava pöytä- tai lattiavalaisin tai molemmat. Lukuvalaisin voi olla asennettu seinään tai vuoteen päätyyn, parisängyssä niin ettei se häiritse vieressä nukkujaa.[5]
Valaistus vähentää ihmisen kehossa melatoniinin tuotantoa.lähde? Melatoniini aiheuttaa ihmisessä uneliaisuutta. Nukkumaan käydessä on hyödyllistä vähentää tarpeetonta valaistusta. Jos yöllä joutuu nousemaan sängystä käydäkseen jossain, on hyödyllistä välttää turhaa valojen sytyttelyä.
Yövalo on himmeä muutaman watin lamppu, joka on yleensä kiinteä osa pistorasiaan työnnettävää pistoketta. Yövalo antaa himmeän valon, joka poistaa täydellisen pimeyden tunnun. Varsinkin lapsille tämä tuo lisää turvallisuuden tuntua.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ Hakusana vuode, Nykysuomen sanakirja, osa 6 (TS–Ö), WSOY 1996.
- ↑ Snellman, Ritva Liisa: Suomalaiset muuttavat sänkyyn. Helsingin Sanomat, 16.11.1997, s. 56. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Puutuoteprosessit: Rakenteet, Opetushallitus 2004. Viitattu 29.7.2014.
- ↑ a b c d e Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 1323–1327, 1340. WSOY, 1958.
- ↑ a b Jokakodin valaistusopas 12/2010, s. 21. Motiva, 2010. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.7.2014). (Arkistoitu – Internet Archive)
Kirjallisuutta muokkaa
- Sammallahti, Leena & Lehto, Marja-Liisa: Suomalainen sänky: Kansanomaisten vuodekalusteiden historiaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1094. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-819-9.
