Vladislav Tretjak
Vladislav Aleksandrovitš Tretjak (ven. Владислав Александрович Третьяк, s. 25. huhtikuuta 1952 Dmitrov, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) on uransa päättänyt venäläinen jääkiekkomaalivahti. Tretjakia pidetään yleisesti yhtenä jääkiekkohistorian parhaista maalivahdeista.[1]
| Vladislav Tretjak | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. huhtikuuta 1952 Dmitrov, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto |
| Kansalaisuus |
 Venäjä |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | maalivahti |
| Hanska | vasen |
| Pituus | 183 cm |
| Paino | 91 kg |
| Sarja | Venäjän jääkiekon superliiga |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1968–1984 |
| Seurat | TsSKA |
| Hockey Hall of Fame | |
|
1989 |
|
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Neuvostoliitto
| |||
| Miesten jääkiekko | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Sapporo 1972 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Innsbruck 1976 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Sarajevo 1984 | jääkiekko | |
 Hopeaa |
Lake Placid 1980 | jääkiekko | |
| Kanada-cup | |||
| Kultaa |
Kanada-cup 1981 | jääkiekko | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Länsi-Saksa 1983 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Suomi 1982 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Ruotsi 1981 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Neuvostoliitto 1979 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Tšekkoslovakia 1978 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Länsi-Saksa 1975 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Suomi 1974 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Neuvostoliitto 1973 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Sveitsi 1971 | jääkiekko | |
| Kultaa |
Ruotsi 1970 | jääkiekko | |
| Hopeaa |
Puola 1976 | jääkiekko | |
| Hopeaa |
Tšekkoslovakia 1972 | jääkiekko | |
 Pronssia |
Itävalta 1977 | jääkiekko | |
| U19 EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Länsi-Saksa 1969 | jääkiekko | |
| Hopeaa |
Suomi 1968 | jääkiekko | |
Tretjak aloitti ammattilaisena 17-vuotiaana kaudella 1968–1969 Anatoli Tarasovin valmentamassa puna-armeijan seurassa TsSKA Moskovassa, jossa hän pelasi koko uransa. Vuonna 1971 hänet valittiin ensimmäistä kertaa Neuvostoliiton jääkiekkoliigan ensimmäiseen tähdistökentälliseen, ja valinta toistui joka vuosi vuoteen 1984 saakka. Hän voitti näiden vuosien välillä kolmetoista Neuvostoliiton kiekkomestaruutta, ja hänet nimettiin viisi kertaa liigan arvokkaimmaksi pelaajaksi. Hänet valittiin myös Euroopan parhaaksi jääkiekkoilijaksi kolmesti, vuosina 1981, 1982 ja 1983.[2]
Kansainväliseen kuuluisuuteen Tretjak nousi otteillaan vuoden 1972 Summit Series -ottelusarjassa Neuvostoliiton ja Kanadan välillä.[2][3] Samana vuonna hän oli voittamassa Sapporon talviolympialaisissa ensimmäistä olympiakultaansa.[1] Myöhemmin Tretjak oli voittamassa Neuvostoliiton paidassa kultaa myös Innsbruckin talviolympialaisissa vuonna 1976 ja Sarajevon talviolympialaisissa vuonna 1984.[4] Lisäksi hän oli voittamassa vuoden 1981 Kanada-cupia, kymmentä jääkiekon maailmanmestaruutta ja yhdeksää Euroopan-mestaruutta.[2] Vuoden 1980 talviolympialaisten Miracle on Ice eli Yhdysvaltain yllättävä olympiakulta toi kuitenkin ikävän tahran Tretjakin muuten menestyksekkääseen maajoukkueuraan. Neuvostoliiton päävalmentaja Viktor Tihonov vaihtoi Yhdysvaltoja vastaan pelatussa loppusarjan ottelussa Tretjakin pois maalilta jo ensimmäisen erän jälkeen tämän päästettyä helpohkosti kaksi maalia. Yhdysvallat vei ottelun voiton lopulta maalein 4–3 ja loppusarjan lopulta viidellä pisteellä. Neuvostoliitto tuli kisoissa hopealle[1] neljällä pisteellä.
Tretjak päätti uransa 1984 Tšekkoslovakiaa vastaan pelatun, 2–0 päättyneen ottelun jälkeen. Vuonna 1990 Mike Keenan palkkasi hänet Chicago Blackhawksin maalivahtivalmentajaksi, ja hän toimi tehtävässä 2000-luvulle saakka. Hän oli valmentamassa Chicagossa muun muassa Dominik Hašekia ja Ed Belfouria, jotka ovat aikansa parhaimpia maalivahteja.
Tretjak valittiin 2003 Venäjän duumaan[4] Yhtenäinen Venäjä -puolueen listoilta, ja vuodesta 2006 lähtien hän on toiminut myös Venäjän jääkiekkoliiton puheenjohtajana[5]. Kansainvälisen Jääkiekkoliiton hallituksessa hän oli vuosina 2012–2021.[6][7]
Tretjak palkittiin 1978 Leninin kunniamerkillä. Vuonna 1989 hänet nimettiin Hockey Hall of Fameen ensimmäisenä venäläisenä. Vuonna 2000 hänet äänestettiin 1900-luvun parhaaksi venäläiseksi jääkiekkoilijaksi. Hän on kirjoittanut uransa jälkeen muutamia kirjoja, kuten vuonna 1987 ilmestyneen omaelämäkerran Tretiak: The Legend. Suomeksi on ilmestynyt muistelmakirja Maalissa Tretjak (1978). Tretjak on myös opettanut junioreita Suomessa 2007.
Tretjak sytytti Sotšin talviolympialaisten olympiatulen yhdessä taitoluistelija Irina Rodninan kanssa vuonna 2014.[8]
Saavutuksia ja palkintoja muokkaa
Muuta muokkaa
Vladislav Tretjakin pojanpoika Maksim Tretjak on pelannut muutaman pelin KHL:ssä ja pelaa VHL-liigan Zvezda Moskovassa. Hän on myös edustanut Venäjää alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskisoissa 2014.[9]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Vladislav Tretiak Encyclopædia Britannica. Viitattu 21.2.2007. (englanniksi)
- ↑ a b c Vladislav Tretiak, Biography Legends of Hockey. Viitattu 21.2.2007. (englanniksi)
- ↑ #20 Vladislav Tretiak 1972 Summit Series.com. Viitattu 21.2.2007. (englanniksi)
- ↑ a b Wings of Success Holiday Party Honors Sports Stars 2.12.2006. American Chamber of Commerce in Russia. Viitattu 21.2.2007. (englanniksi)
- ↑ Tretjak Venäjän jääkiekkoliiton johtoon 25.4.2006. MTV3 Urheilu. Viitattu 21.2.2007.
- ↑ Tretjak sivuun IIHF:n hallituksesta yle.fi. 17.3.2021. Viitattu 16.4.2021.
- ↑ Merk, Martin: Tretiak steps down IIHF International Ice Hockey Federation. 17.3.2021. Viitattu 16.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Tretjak ja Rodnina sytyttivät Sotshin olympiatulen Turun Sanomat. 7.2.2014. Viitattu 7.1.2020.
- ↑ Maxim Tretiak player profile Eliteprospects.com. Viitattu 29.4.2019.