Vladimir Prelog
Vladimir Prelog (23. heinäkuuta 1906 Sarajevo − 7. tammikuuta 1998 Zürich) oli kroatialainen kemisti. Hän sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1975 orgaanisia reaktioita ja stereokemiaa koskevista tutkimuksista. Prelog jakoi palkinnon John Cornforthin kanssa. Prelog työskenteli elämänsä aikana Prahassa, Zagrebissa ja Zürichissä.
| Vladimir Prelog | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. heinäkuuta 1906 Sarajevo, Bosnia ja Hertsegovina |
| Kuollut | 7. tammikuuta 1998 (91 vuotta) Zürich, Sveitsi |
| Kansalaisuus |
 Kroatialainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Prahan teknillinen yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Emil Votoček |
| Instituutti |
Prahan teknillinen yliopisto Zagrebin yliopisto ETH Zürich |
| Tutkimusalue | Kemia |
| Tunnetut työt | Stereokemian tutkimus |
| Palkinnot |
 Nobelin kemianpalkinto (1975) |
Kun Prelog oli nuori hänen perheensä muutti Kroatiaan Zagrebiin. Hän kävi koulunsa siellä ja Osijekissa. Prelog valmistui Prahan teknillisestä yliopistosta vuonna 1929 kemianinsinööriksi opettajanaan Emil Votoček. Votočekin assistentti Rudolf Lukeš tutustutti Prelogin orgaanisen kemian maailmaan.
Prelog työskenteli G.J. Drízan Prahan laboratoriossa, joka tuotti harvinaisia kemikaaleja, joita ei ollut myynnissä sinä aikana. Hänen vapaa-aikansa kului hänen omiin tutkimuksiinsa kaakaopuun alkaloideista.
Tieteellinen ura muokkaa
Zagreb muokkaa
Vuonna 1935 Prelog kutsuttiin Zagrebin yliopistoon opettamaan orgaanista kemiaa. Hän opetti myös kemiantekniikkaa.
Kollegojen ja oppilaittensa avustuksella sekä lääketehdas Pliva ( silloinen Kaštel) rahoituksella Prelog aloitti kiniinin ja sen johdannaisten tutkimisen. Hänen viimeinen työnsä lääkeyhtiön kanssa johti Streptazolin yhden ensimmäisistä sulfonamidilääkkeistä valmistukseen.
Prelogin tieteellisen uran huippukohta Zagrebissa oli adamantaanin, hiilivedyn, jolla on epätavallinen alisyklinen rakenne, onnistunut syntetisointi.
Zürich muokkaa
Vuonna 1941 Prelog hyväksyi Lavoslav Ružičkan kutsun ja siirtyi ETH Zürichiin. Siellä hänestä tuli professori.
Ružičkan siirryttyä eläkkeelle 1957 Prelog otti laboratorion johtoonsa. Hän laajensi sen tutkimusaluetta heterosyklisiin yhdisteisiin, alkaloideihin, alisyklisiin yhdisteisiin sekä biokemiallisesti aktiivisiin yhdisteisiin, joita eliöt sisältävät vähän. Hän myös tutki antibiootteja sekä entsyymien stereokemiaa.
Prelogin töitä olivat myös lukuisten yhdisteiden kuten steroidien, terpeenien, kiniinin, strykniinin, solaniinin ja useiden muiden alkaloidien rakenteen selvittäminen. Prelog teki yhteistyötä myös Robert Cahnin ja Christopher Kelk Ingoldin kanssa ja he laativat Cahn–Ingold–Prelog-prioriteettisäännöt.
Prelog julkaisi yli 400 tieteellistä teosta.