Vivica Bandler
Vivica Aina Fanny Bandler (o.s. von Frenckell; 5. helmikuuta 1917 Helsinki – 30. heinäkuuta 2004 Helsinki) oli suomenruotsalainen teatteriohjaaja ja teatterinjohtaja.[1] Hän johti Lilla Teaternia 1955–1967 ja toi avantgarden suomalaiseen teatterimaailmaan.[2]
Nuoruus muokkaa
Vivica von Frenckell oli kaupunginjohtaja Erik von Frenckellin ja teatterihistorian tutkija Ester-Margaret Lindbergin tytär.[3] Hän opiskeli agronomiksi ja hoiti sukunsa omistamaa Saaren kartanoa Tammelassa. Sodan aikana hän toimi lääkintälottana rintamalla ja meni vuonna 1943 naimisiin itävaltalaisen pakolaisen diplomiekonomi Kurt Bandlerin (1917–1987) kanssa. Avioliitto päättyi eroon vuonna 1963.[4]
Teatterintekijä muokkaa
Bandler oli 1930-luvulla Pariisissa elokuvaohjaajien Jacques Feyderin ja Maurice Clochen assistenttina. Vuonna 1939 hän perusti Helsingin ruotsinkielisen ylioppilasteatterin Studentteaternin, jossa hän myös ohjasi. Samana vuonna elokuvista kiinnostunut ja kielitaitoinen Bandler puhui itsensä työryhmän tulkiksi, kun ranskalainen ohjaaja Jacques Feyder tuli Ruotsin Lappiin kuvaamaan elokuvaansa Pako pohjoiseen (La loi du nord). Hän oli ohjaajan assistenttina myös Ruotsissa 1940-luvulla.
Sodan jälkeen Bandler tutustui Pariisin teatterielämään ja muun muassa Louis Jouvet'n ja Jean-Louis Barrault’n ohjauksiin. Teatteriohjaajan ura alkoi Svenska Teaternissa Helsingissä 1948. Bandlerin ansiosta muumit päätyivät Svenska Teaternin lavalle 1949 Tove Janssonin käsikirjoittamassa, lavastamassa ja puvustamassa näytelmässä kirjasta Muumipeikko ja pyrstötähti. Bandlerilla ja Janssonilla oli lyhyt suhde vuonna 1947.[5] Hahmot Tiuhti ja Viuhti viittaavat tähän suhteeseen Janssonin Muumi-kirjoissa.
Tammelan harrastajateatterin ohjauksensa Seitsemän veljestä hän vei Pariisiin vuonna 1951. Hän toimi vielä toisenkin elokuvaryhmän tulkkina mutta ei nähnyt elokuva-alalla sotien jälkeen työmahdollisuuksia naiselle vaan keskittyi teatteriin.[3]
Lilla Teatern syntyi Svenska teaternin revyistä ja Helsingin olympialaisten yhteydessä järjestetyistä erikoisnäytöksistä. Bandler kuului teatterin hallitukseen sen perustamisesta asti ja osti teatterin itselleen vuonna 1955. Bandlerin suhteilla taloon saatiin nimekkäitä ulkomaalaisia vierailijoita, muun muassa Dario Fo ja Eugène Ionesco. Hänet palkittiin vuonna 1962 Pro Finlandia -mitalilla, ja hän sai taiteen akateemikon arvonimen vuonna 1999.
Lillanin jälkeen Bandler johti 1967–1969 Oslon ja 1969–1980 Tukholman kaupunginteatteria, Ruotsin teatteriakatemiaa ja Tampereen teatterikesää. Yhteistyössä Tove Janssonin kanssa hän toteutti ja ohjasi useita muumiaiheisia näytelmiä, muun muassa Troll i kulisserna (1958), Lillaniin, ja suomalainen (suomenruotsalainen) ryhmä esitti niitä muissakin Pohjoismaissa.
Muuta muokkaa
Tuija-Maija Niskasen vuonna 1982 ohjaama elokuva Jäähyväiset (Avskedet) perustuu Vivica Bandlerin nuoruusmuistoihin. Krista Kosonen näyttelee Bandleria Zaida Bergrothin elokuvassa Tove (2020).
Stadin Slangi ry. valitsi Bandlerin vuoden 2002 Stadin Friiduksi Helsinki-päivänä 12. kesäkuuta 2002.[6]
Bandler on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin. Hautakiveen on poikkeuksellisesti kirjoitettu nimen yläpuolelle vain sana "människan" (ihminen).[7]
Lähteet muokkaa
- ↑ Moring, Kirsikka: Vivica Bandler (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat. Viitattu 1.8.2012.
- ↑ Helavuori, Hanna-Leena: ”Bandler, Vivica (1917–2004)”, Suomen kansallisbiografia, osa 1, s. 493–496. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-442-8. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Bélinki, Karmela: ”Vivica Bandler ja klovnin nauru”, Suomalaisia vaikuttajanaisia – kohti vuotta 2000, s. 31–40. Toimittaneet Ritva Sievänen-Allen ja Karmela Bélinki. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22607-6.
- ↑ Finlands ridderskaps och adels kalender 2001, s. 171. Jyväskylä 2000. ISBN 951-796-233-9
- ↑ Toven salattu intohimoinen rakkaus paljastuu juhlaviinin etiketissä iltalehti.fi. Viitattu 15.4.2018.
- ↑ Stadin Friidu ja Kundi. (Arkistoitu – Internet Archive) Stadin Slangi. Viitattu 13.6.2015.
- ↑ "Pelkäätkö kuolemaa, Gustaf Molander?" Suomen Kuvalehti 16–17/2014.
Kirjallisuutta muokkaa
- Ahlfors, Bengt: Människan Vivica Bandler: 82 skisser till ett porträtt. Helsinki: Schildts, 2011.
- Bandler, Vivica – Backström, Carita: Vastaanottaja tuntematon. (Omaelämäkerta.) Otava 1992. (Alkuteos Adressaten okänd, 1992.)
- Mäkinen, Eija – Henrikson, Ida (toim.): Vivica Bandler: Vuosisadan nainen – Århundradets kvinna. Helsinki: Otava, 2018. ISBN 978-951-1-33385-2.
- Tove Janssonin elämäkerrat (Boel Westin, Tuula Karjalainen).
- Peake, Rose-Marie: Villa Frenckell, Huvilakatu yksi: Idyllin värikkäät vaiheet. Cargotec, Helsinki, 2012.
- Pöysti, Lasse: Jalat maahan. Otava 1991. ISBN 951-1-11611-8
Aiheesta muualla muokkaa
- Vivica Bandlerin haastattelu (video). Ylen Elävä arkisto.
- Teaterstiftelsen Vivicas Vänner.
- Saaren kartano ja kansanpuisto. Museovirasto.
- Yle Arkivet: Vivica Bandler brann för teater och social kultur
- Bandler, Vivica hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)