Virroitin välittää sähkövirran raiteen keskilinjan yläpuolelle ripustetusta ajojohtimesta sähköveturin tai raitiovaunun apulaitteille, tehonsäätölaitteistolle ja edelleen sähkömoottorille.

Schynige Platte-Bahnin veturin saksivirroitin.
Sr2-sarjan sähköveturin katto, jossa näkyy saksivirroitin.

Virroitintyyppejä ovat sekä rautatie- että raitioliikenteessä käytettävät lyyra- eli kaarivirroitin ja saksivirroitin sekä ainoastaan raitiovaunujen ja johdinautojen käyttämä tankovirroitin, joka on raitioliikenteessä enimmäkseen poistunut käytöstä. Vetureilla pyritään ajamaan pääsääntöisesti lähtöaseman suuntaan osoittava virroitin ylhäällä, jotta mahdollisten vaurioiden siirtyminen veturin katolla oleville sähkölaitteille tai toiselle virroittimelle vältettäisiin.

Akkukäyttöisissä sähköbusseissa käytetään myös virroittimia ajoakkujen latauksessa. Euroopassa kehitetyssä OPP-charge standardin mukaisessa latausjärjestelmässä virroitin on sijoitettu esimerkiksi linja-autojen päätepysäkeille pystytettyihin lataustolppiin, josta virroitin laskeutuu lataustilanteessa bussin katolle asennettuihin kiinteisiin virroitinkiskoihin, josta latausvirta välittyy ajoneuvon ajoakkuihin. Löytyy myös päinvastaisia latausratkaisuja, joissa liikkuva virroitin on kiinnitetty ajoneuvon katolle (panto on the roof). Lataustilanteissa virroitin nousee ajoneuvon katolta lataustolppaan asennettuihin latauskiskoihin.

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.