Viron linnut
Viron linnut – Havainnot 1990–2010 on Timo Pettayn toimittama lintukirja, jossa esitellään kaikki Virossa vuosina 1990–2010 havaitut lintulajit. Kirja on ilmestynyt 2014, ja sen on julkaissut Viron Lintuseura, joka nimestään huolimatta on suomalainen.
| Viron linnut | |
|---|---|
 |
|
| Kansitaiteilija |
Matti Rekilä (kuva) Jyrki Heimonen (ulkoasu) |
| Kieli | suomi |
| Genre | lintukirja |
| Kustantaja | Viron Lintuseura |
| Julkaistu | 2014 |
| Sivumäärä | 190 |
| ISBN | 978-951-97867-2-8 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Teos on lajissaan kolmas. Aiemmat havaintokirjat ovat ilmestyneet vuosina 1998 ja 2004. Kirjoitusten pohjana ovat lähinnä suomalaisten tekemät havainnot. Niitä kerättiin alkujaan sattumanvaraisesti, mutta myöhemmin aineistoa on kertynyt Hatikka-järjestelmän kautta, ja viimeisessä vaiheessa otettiin käyttöön virolainen eElurikkus-tietokanta.[1]
Alkusanojen jälkeen luodaan katsaus Viron lintutieteellisen tutkimuksen historiaan. Yleiskatsausten teon aloittivat 1700-luvulla baltiansaksalaiset kartanonherrat. Aineistoa kertyi museoihin ja Tarton yliopistoon 1822 perustettuun eläintieteelliseen kabinettiin. Tutkimusta tehtiin myös neuvostovallan aikana Viron tiedeakatemian alaisuuteen perustetussa Zoologia ja Botaanika Instituutissa. Viron itsenäistyttyä jälleen tieteellinen tutkimus järjestettiin uudelleen.[2] Nykymuotoinen lintuharrastus sai alkunsa 1990-luvulla, ja alkuun esikuvina olivat ulkomaiset linturetkeilijät.[1]
Oman katsauksensa teoksessa saa suomalaisten retkeily Virossa. Sen jälkeen esitellään Sõrven lintuasemalla tehtyjä havaintoja muuton vaihteluista. Pääosan teoksesta muodostavat Viron linnustosta tehdyt havainnot. Kirjan lopussa on vielä rariteettikatsaus, jossa on kaikki hyväksytyt havainnot 5. joulukuuta 2013 asti.
Arviot muokkaa
Jan Södersved kirjoittaa kiittävässä arviossaan BirdLife Suomen Linnut-lehdessä, että ”kirja kuuluu ehdottomasti jokaisen Viron linnustosta kiinnostuneen hyllyyn tai reppuun”. Erityismaininnan Södersved antaa upeille valokuville ja Juho Könösen piirroksille.[3]
Kirjan kuvitusta kiittää myös William Velmala Helsingin Seudun Lintutieteellisen yhdistyksen Tringa-lehdessä. Hän sanoo, että kuvat ”ovat poikkeuksetta hienoja ja riittävän suuria”. Kuvat on kaikki otettu Virossa, ja kuvaajina on sekä suomalaisia että virolaisia harrastajia.[4]