Virkakielto

Virkakielto tarkoittaa määräystä, jolla estetään virkaan nimittäminen.

Historia muokkaa

Yhdysvalloissa rajoitettiin perustuslailla kapinaan osallistuneiden oikeutta tulla nimitetyksi liittovaltion tai osavaltion virkoihin 1870-luvulla.^[1]

Toisen maailmansodan jälkeisessä Länsi-Saksassa virkakieltotutkimusten ja rekisteröinnin kohteena oli yli kaksi ja puoli miljoonaa länsisaksalaista. Lisäksi 4000 heistä oli mustalla listalla, eli he eivät saaneet koulutustaan vastaavaa työtä valtion, kuntien tai osavaltion viroissa. Liittokansleri Willy Brandt allekirjoitti vuoden 1972 alussa ääriainesten vastaisen julistuksen, jonka mukaan perustuslainvastaisten ainesten nimittämistä julkisiin virkoihin oli varottava. Sosiaalidemokraattien johtamissa osavaltioissa ääriryhmien vastaista julistusta lakattiin ottamasta huomioon sen jälkeen, kun Karlsruhen valtiosääntöoikeus oli kesällä 1975 arvostellut käytäntöä tulkinnanvaraiseksi. Virkakielto antoi sysäyksen saksalaisia viranomaisia vastaan kohdistuneeseen kampanjaan sekä Saksan liittotasavallassa että ulkomailla. Virkakieltoa (saksaksi Berufsverbot) jyrkennettiin vuoden 1981 lopussa, jolloin korkein hallinto-oikeus teki ennakkopäätöksen, jonka mukaan jo virassa olevat kommunistit voitiin alistaa kuulusteluun ja erottaa virastaan. Kovimmalla kädellä kommunistien vastaista virkakieltoa sovellettiin Baijerin osavaltiossa.^[2]^[3]

Lähteet muokkaa

↑ Overview of Disqualification Clause constitution.congress.gov.
↑ Rislakki, Jukka: Erittäin salainen. Vakoilu Suomessa, s. 258. LOVE KIRJAT, 1982.
↑ Bjøl, Erling: Kansojen historia. Osa 23. Rikas länsi, s. 356-358. WSOY, 1985. ISBN 951-0-09751-9.

Aiheesta muualla muokkaa

[1] Overview of Disqualification Clause constitution.congress.gov.

[2] Rislakki, Jukka: Erittäin salainen. Vakoilu Suomessa, s. 258. LOVE KIRJAT, 1982.

[3] Bjøl, Erling: Kansojen historia. Osa 23. Rikas länsi, s. 356-358. WSOY, 1985. ISBN 951-0-09751-9.

[1]

[2]

[3]