Wikipedia

Ville Niinistö

suomalainen poliitikko ja europarlamentaarikko

Ville Matti Niinistö (s. 30. heinäkuuta 1976 Turku) on suomalainen vihreitä edustava poliitikko, joka on toiminut Varsinais-Suomen vaalipiirin kansanedustajana vuosina 2007–2019, Kataisen ja Stubbin hallitusten ympäristöministerinä vuosina 2011–2014 ja puolueensa puheenjohtajana vuosina 2011–2017. Hän jäi pois eduskunnasta vuoden 2019 vaaleissa ja tuli valituksi Euroopan parlamenttiin saman vuoden eurovaaleissa. Hänen kautensa Euroopan parlamentin jäsenenä alkoi 2. heinäkuuta 2019.

Ville Niinistö
Niinistö Sanomatalon Mediatorilla marraskuussa 2015
Niinistö Sanomatalon Mediatorilla marraskuussa 2015
Suomen ympäristöministeri
Kataisen hallitus
22.6.2011–24.6.2014
Stubbin hallitus
24.6.2014–26.9.2014
Edeltäjä Paula Lehtomäki
Seuraaja Sanni Grahn-Laasonen
Euroopan parlamentin jäsen
2.7.2019–
Kansanedustaja
21.3.2007–16.4.2019
Ryhmä/puolue Vihreä eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Varsinais-Suomen vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt30. heinäkuuta 1976 (ikä 47)
Turku
Puoliso
Lapset 3
Tiedot
Puolue Vihreä liitto
Koulutus valtiotieteiden maisteri (2003)
Aiheesta muualla
www.villeniinisto.fi

Niinistö on presidentti Sauli Niinistön veljenpoika. Hän oli Turun kaupunginvaltuustossa vuosina 2005–2012 ja uudestaan vuodesta 2017 alkaen.

Koulutus ja työura muokkaa

Niinistö valmistui ylioppilaaksi Kaarinan lukiosta vuonna 1995 ja valtiotieteiden maisteriksi Turun yliopistosta vuonna 2003.[1] Hänen pääaineensa oli poliittinen historia. Vuosina 1999–2000 Niinistö oli vaihto-opiskelijana Britanniassa University College Londonissa (School of Slavonic and East European Studies).[2] Hänen pro gradu -tutkielmansa ”Tehtävänä suurvalta Venäjä” aiheena oli Venäjän ulkopolitiikan asiantuntijoiden ajattelutavat Venäjän asemasta maailmassa.[3] Se hyväksyttiin arvosanalla eximia cum laude approbatur.[2] Niinistö toimi Turun yliopiston ylioppilaskunnan korkeakoulupoliittisena sihteerinä vuosina 2001–2003.[1]

Valmistuttuaan Niinistö oli päätoiminen jatko-opiskelija (2005–2006) ja tutkija (2004–2005, 2006–2007) Turun yliopiston poliittisen historian laitoksella.[1]

Poliittinen ura muokkaa

Ville Niinistö puhui Vihreiden Oulun puoluokokouksessa vuonna 2015

Niinistö kuvaa itseään sosiaaliliberaaliksi vihreäksi.[4][5][6] Jo ennen puheenjohtajakauttaan hän oli keskeinen henkilö vihreiden ohjelmatyössä vetäen muun muassa periaateohjelmatyöryhmää vuonna 2006[7] sekä elinkeinopoliittista ohjelmatyöryhmää vuonna 2010.[8] Hän toimi myös vihreiden perustulomallin rakentaneen työryhmän puheenjohtajana.[9]

Niinistö aloitti poliittisen uransa Kaarinan kaupunginvaltuustossa varajäsenenä vuonna 2000.[10] Kaudella 2001–2004 hän toimi Kaarinan ympäristönsuojelulautakunnan puheenjohtajana.[1] Niinistö oli vihreiden ehdokas vuoden 2004 eurovaaleissa saaden 7 326 ääntä eikä tullut valituksi.[11]

Vuoden 2004 kuntavaaleissa Niinistö valittiin Turun kaupunginvaltuustoon 1 515 äänellä[12] ja vuoden 2008 kuntavaaleissa 1 626 äänellä.[13] Vuosina 2005–2007 hän toimi myös Turun kaupunginhallituksen jäsenenä.[1] Hän ei asettunut ehdolle enää vuoden 2012 kuntavaaleissa.[14] Niinistö teki paluun kunnallispolitiikkaan vuoden 2017 kuntavaaleissa.[15] Hän keräsi vaaleissa 3 773 ääntä ja nousi takaisin Turun kaupunginvaltuustoon.[16]

Niinistö toimi puolueensa varapuheenjohtajana vuosina 2005–2007 Tarja Cronbergin puheenjohtajakaudella.[17][18][19]

Kansanedustajaksi Niinistö valittiin vuoden 2007 vaaleissa, jolloin hän sai 5 182 ääntä. Hän toimi vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtajana vuosina 2009–2011.[1] Kevään 2011 eduskuntavaaleissa hänet valittiin jatkokaudelle vaalipiirinsä ainoana vihreänä edustajana 5 362 äänellä.[20]

Puolueen puheenjohtajana muokkaa

Vihreät hävisi eduskuntavaalit keväällä 2011, menetti viisi kansanedustajan paikkaa ja sai 7,3 prosenttia äänistä. Kesäkuun 2011 puoluekokouksessa Niinistö asettui ehdolle puheenjohtajaksi ja sai ennen puoluekokousta järjestetyssä neuvoa-antavassa jäsenäänestyksessä 55,5 prosenttia annetuista äänistä. Hänet valittiin vihreiden puheenjohtajaksi 11. kesäkuuta 2011. Vaalipuheessaan hän korosti ympäristön- ja luonnonsuojelun merkitystä.[21]

Niinistön puheenjohtajakauden ensimmäiset kolme vuotta vihreät oli hallituksessa (Kataisen ja Stubbin hallitukset) ja viimeiset kolme vuotta oppositiossa. Vihreät lähti Stubbin hallituksesta syyskuussa 2014 hallituksen annettua esityksen Fennovoiman ydinvoimalan periaatepäätöksestä venäläisen Rosatomin ydinvoimareaktorin rakentamiseksi.[22] Niinistö kritisoi Financial Times -lehdessä, että päätöksessä oli "suomettumisen henkeä".[23]

Vihreiden kannatus oli Niinistön puheenjohtajakauden alussa melko vakaata, mutta alkoi nousta voimakkaasti oppositiokauden aikana. Puolue menestyi eduskuntavaaleissa 2015 kasvattaen kannatustaan 8,5 prosenttiin ja saaden viisi kansanedustajan paikkaa lisää. Seuraavat kaksi vuotta Niinistö oli näkyvä oppositiopuolueen puheenjohtajana ja hänen johtamansa vihreiden arvioitiin kilpailevan SDP:n kanssa opposition "henkisestä johtajuudesta".[24] Hän kritisoi voimakkaasti Sipilän hallitusta erityisesti koulutuksen ja ympäristönsuojelun leikkauksista[25] sekä sen ihmisoikeuspolitiikasta[26].

Keväällä 2017 vihreät lisäsi kannatustaan merkittävästi kuntavaaleissa saaden 12,5 prosentin kannatuksen. Niinistön luopuessa puolueen puheenjohtajan tehtävästä kesäkuussa 2017 puolueen gallupkannatus oli 15 prosenttia.[27]

Useiden pitkän linjan vihreiden mielestä Niinistön puheenjohtajuuden aikana puolue siirtyi "jonkin verran" vasemmalle.[28] Niinistö itse kuvaili jäähyväispuheessaan linjaansa sanomalla, että "hyvinvointivaltion arvoja on suojeltava kuin merikotkaa".[29]

Niinistö ilmoitti lokakuussa 2018 hänen seuraajansa Touko Aallon ilmoittaessa luopuvansa tehtävästään, ettei pyri vihreiden väliaikaiseksi puheenjohtajaksi eikä asetu ehdolle eduskuntavaaleissa 2019. Hän ilmoitti harkitsevansa eurovaaliehdokkuutta.[30]

Ympäristöministerinä muokkaa

Niinistö valittiin Kataisen hallituksen ympäristöministeriksi yksimielisesti vihreän eduskuntaryhmän ja Vihreän liiton puoluevaltuuskunnan yhteiskokouksessa 20. kesäkuuta 2011.[31] Hän jatkoi tehtävässä myös Stubbin hallituksessa. Niinistön kausi ympäristöministerinä päättyi syyskuussa 2014 vihreiden siirryttyä kesken hallituskauden oppositioon[32]. Niinistön kaudella ympäristöministerinä tehtiin lakiesitykset Etelä-Konneveden ja Salon Teijon kansallispuistoista sekä ilmastolaista, jossa Suomi sitoutui vähentämään ilmastopäästöjä vähintään 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.[33][34] Samoin lisättiin metsien suojelua[35] ja valmisteltiin laajaa soidensuojeluohjelmaa. Soidensuojeluohjelman toteuttaminen jäi kesken kun vihreät lähti hallituksesta. Niinistön seuraajan päätös jäädyttää lakisääteisen suojeluohjelman valmistelu herätti laajaa julkista keskustelua. Niinistö kritisoi voimakkaasti keskeytyspäätöstä.[36]

Euroopan parlamentin jäsenenä 2019– muokkaa

Vuoden 2019 europarlamenttivaaleissa Niinistö valittiin ensimmäiselle kaudelleen 111 714 äänellä. Hän sai vaaleissa toiseksi eniten ääniä kaikista ehdokkaista.[37] Europarlamentissa Niinistö valittiin vihreiden europarlamenttiryhmän koordinaattoriksi eli ryhmävastaavaksi teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa. Lisäksi hän on jäsen ympäristövaliokunnassa ja varajäsen talousvaliokunnassa.[38] Niinistö on korostanut päätehtävänsä parlamentin jäsenenä olevan nostaa Euroopan unionin ilmastonsuojelun tasoa ja edistää talouden viherryttämistä.[39]

Vaalimenestys muokkaa

Eduskuntavaalit
Vuosi Vaalipiiri Äänet Tulos
2003 Varsinais-Suomi 3 435 varalla [40]
2007 Varsinais-Suomi 5 182 valittiin [40]
2011 Varsinais-Suomi 5 362 valittiin [40]
2015 Varsinais-Suomi 8 835 valittiin [40]
    
Kunnallisvaalit
Vuosi Kunta Äänet Tulos
2000 Kaarina 59 varalla [10]
2004 Turku 1 515 valittiin [40]
2008 Turku 1 626 valittiin [40]
2017 Turku 3 773 valittiin
2021 Turku 1 034 valittiin
   
Europarlamenttivaalit
Vuosi Äänet Tulos
2004 7 326 ei valittu [40]
2019 111 714 valittiin [37]


Näkemyksiä muokkaa

Ville Niinistö on sanonut olevansa feministi. Hänen mukaansa yhteiskunnassa pitää tunnistaa epätasa-arvoa ylläpitävät rakenteet ja muuttaa niitä, koska se vapauttaa jokaisen ihmisen olemaan omanlaisensa. Miehet tarvitsevat tilaa pehmeiden arvojen valinnoille ja naiset oikeuksia työelämässä. Niinistön mielestä pelkkä puhe tasa-arvosta ei riitä, jos miehet valitsevat pörssiyhtiöiden hallituksiin vain miehiä ja isät eivät uskalla arvottaa lapsiaan työn edelle.[41]

Vuonna 2022 Niinistö kannatti turkistarhauksen kieltämistä Suomessa viiden vuoden siirtymäajalla[42].

Yksityiselämä muokkaa

Ville Niinistön isä on kasvatustieteen professori Kari Niinistö[1] ja setä presidentti Sauli Niinistö.[43]

Niinistö oli vuosina 2004–2012 naimisissa ruotsalaisen parlamentaarikon[44] ja vihreiden sisarpuolue Miljöpartiet de Grönan puheenjohtajana[45] toimineen Maria Wetterstrandin kanssa. Heillä on kaksi lasta.[1]

Lokakuun 2019 lopussa Niinistö kertoi seurustelevansa Hennariikka Anderssonin kanssa.[46] He menivät kihloihin 2021 elokuussa [47] ja avioituivat syyskuussa 2022, jolloin vaimo otti sukunimekseen myös Niinistö.[48]. He saivat poikalapsen syyskuussa 2023.[49] Andersson on kiinalaisen Huawein Suomen yhteiskuntasuhde- ja viestintäjohtaja.[50]

Maaliskuussa 2013 Niinistö sai 18 päiväsakkoa ylinopeudesta ajettuaan autolla 139 km/h nopeutta 100 km/h nopeusrajoitusalueella.[51] Mediassa käsiteltiin samalla tapausta, jossa Niinistö oli säilyttänyt vaimonsa Ruotsiin rekisteröityä autoa talven ajan eduskunnan parkkihallissa.[52] Elokuun lopulla 2013 tulli määräsi Niinistölle 4 844,43 euron autoveron, koska hän oli käyttänyt autoa Suomessa.[53]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g h Ville Niinistö Suomen kansanedustajat. 7.10.2011. Eduskunta.
  2. ↑ a b Niinistö, Ville: Henkilötiedot villeniinisto.fi. Viitattu 7.10.2011.
  3. ↑ Pro gradu -tutkielmat Turun yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, poliittisen historian oppiaine. Viitattu 24.6.2014.
  4. ↑ Niinistö, Ville: Näkemyksiä villeniinisto.fi. Viitattu 7.10.2011.
  5. ↑ Mölsä, Jouni: Ville Niinistö haastamassa Sinnemäen vihreiden puheenjohtajakilvassa hs.fi. 18.2.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 24.6.2014.
  6. ↑ Konservatismi ja liberalismi -kyselyn vastaukset niin & näin. Viitattu 16.2.2020.
  7. ↑ Räikkä, Jyrki: Vihreiden ohjelma muuttuu ajan hengessä (Internet Archive) Vihreä Lanka. 26.5.2006. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 24.6.2014.
  8. ↑ Vahti, Jukka: Vihreät otti varovaisen kriittisen kannan talouskasvuun 7.10.2010. Vihreä Lanka. Viitattu 7.10.2011.
  9. ↑ Niinistö, Ville: Vieraskynä: Perustulo vähentäisi työttömyyttä hs.fi. 4.8.2009. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 21.11.2011. Viitattu 7.10.2011.
  10. ↑ a b Kunnallisvaalit 2000 – Kaarina (Arkistoitu sivu) Helsingin Sanomat. Arkistoitu 8.5.2014. Viitattu 21.10.2016.
  11. ↑ Ehdokkaat ja heidän saamansa äänimäärät puolueittain ja vaalipiireittäin 2004 (xls) (vahvistettu tulos) stat.fi. 21.7.2004. Tilastokeskus. Viitattu 7.10.2011.
  12. ↑ Valitut ehdokkaat Turku (vahvistettu tulos) 29.10.2004. Oikeusministeriö. Viitattu 7.10.2011.
  13. ↑ Valitut ehdokkaat Turku (vahvistettu tulos) 17.11.2008. Oikeusministeriö. Viitattu 7.10.2011.
  14. ↑ Ville Niinistö ei asetu ehdolle kuntavaaleissa hs.fi. 4.6.2012. Helsingin Sanomat. Viitattu 12.12.2013.
  15. ↑ Ville Niinistö lähtee kuntavaaliehdokkaaksi
  16. ↑ Kuntavaalit 2017 - Turku - Valitut
  17. ↑ Toimintakertomus 2005 (PDF) Vihreä liitto r.p.. Arkistoitu 1.10.2018. Viitattu 19.4.2011.
  18. ↑ Toimintakertomus 2006 (PDF) Vihreä liitto r.p.. Arkistoitu 2.10.2018. Viitattu 19.4.2011.
  19. ↑ Toimintakertomus 2007 (PDF) Vihreä liitto r.p.. Arkistoitu 1.10.2018. Viitattu 19.4.2011.
  20. ↑ Valitut ehdokkaat Varsinais-Suomen vaalipiiri Tietopalvelu Eduskuntavaalit 17.4.2011. 18.4.2011. Oikeusministeriö. Viitattu 19.4.2011.
  21. ↑ Niinistöstä vihreiden uusi puheenjohtaja - Sinnemäelle murskatappio Yle Uutiset. Viitattu 16.2.2020.
  22. ↑ Vihreät lähtee hallituksesta – Ville Niinistö: ”Ydinvoiman aika on yksinkertaisesti ohi” Suomenkuvalehti.fi. 18.9.2014. Viitattu 16.2.2020.
  23. ↑ Subscribe to read | Financial Times www.ft.com. Viitattu 16.2.2020.
  24. ↑ Muut lehdet: Opposition henkinen johtajuus on menossa vihreille Helsingin Sanomat. 24.6.2015. Viitattu 16.2.2020.
  25. ↑ Ville Niinistö: ”Kylmän oikeistolaista politiikkaa” Kaleva.fi. Viitattu 16.2.2020.
  26. ↑ Vihreät syyttävät hallitusta hätää kärsivien sorsimisesta www.aamulehti.fi. Viitattu 16.2.2020.
  27. ↑ Ylen kannatusmittaus: Vihreille historiallisen korkea lukema, SDP:n kannatus hupenee entisestään Yle Uutiset. Viitattu 16.2.2020.
  28. ↑ Unelma suuresta puolueesta, Vihreä Lanka 5.6.2015, sivu 18. "Niinistön ja puoluesihteeri Lasse Miettisen aikana puolue on siirtynyt jonkin verran vasemmalle, sanovat useat pitkän linjan vihreät. - - talouspoliittisesti vihreät on tullut hyvin lähelle sellaista vasemmistolaisuutta, jossa velkaantumista ei nähdä ongelmana. - - 'Kun surutta toitotetaan, että voidaan ottaa velkaa, se perustuu ajatukseen, että kulman takana on näkyvissä paljon suurempi talouskasvu kuin valtiovarainministeriö ennustaa. Minulle se on vaikeasti hahmotettavissa, koska mehä olemme uskoneet resurssien rajallisuuteen'"
  29. ↑ Vihreiden Niinistö: Hyvinvointivaltion arvoja on suojeltava kuin merikotkaa ts.fi. 17.6.2017. Viitattu 16.2.2020.
  30. ↑ Pöytäkangas, Aleksi: LM: Ville Niinistö ei pyri vihreiden johtoon – jättää myös eduskunnan Yle Uutiset. 31.10.2018. Yleisradio. Viitattu 31.10.2018.
  31. ↑ Niinistö ympäristöministeriksi, Hautala kehitysyhteistyöministeriksi yle.fi. 20.6.2011. Yle Uutiset. Viitattu 22.4.2012.
  32. ↑ Nyt on nimet paperissa - vihreät ministerit jättivät eronpyyntönsä
  33. ↑ Ymparisto > Ympäristöministeri Ville Niinistö: Uudet kansall www.ymparisto.fi. Viitattu 16.2.2020.
  34. ↑ Ymparistoministerio > Valtioneuvosto hyväksyi esityksen ilma www.ym.fi. Arkistoitu 16.2.2020. Viitattu 16.2.2020.
  35. ↑ Ymparistoministerio > Metsien monimuotoisuusohjelma METSO ja www.ym.fi. Arkistoitu 16.2.2020. Viitattu 16.2.2020.
  36. ↑ Edeltäjän tylyt terveiset: "Grahn-Laasonen on keksinyt ongelman, jota ei ole" www.iltalehti.fi. Viitattu 16.2.2020.
  37. ↑ a b Ville Niinistö vaalikone.yle.fi. Viitattu 10.6.2019.
  38. ↑ Ville Niinistö Greens/EFA. Arkistoitu 26.10.2020. Viitattu 28.11.2020. (englanniksi)
  39. ↑ Euroopan ”vihreän aallon” nostama Ville Niinistö lupaa, että EU:n ilmastopolitiikassa alkaa nyt todella tapahtua Helsingin Sanomat. 27.5.2019. Viitattu 28.11.2020.
  40. ↑ a b c d e f g Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat (Valitse vaalit.) pxdata.stat.fi. Viitattu 28.6.2016.
  41. ↑ Karvala, Kreeta: Puoluejohtajat IL-tentissä: Feministi vai tasa-arvon kannattaja? Iltalehti.fi. 8.3.2015. Iltalehti. Viitattu 17.12.2017.
  42. ↑ https://twitter.com/villeniinisto/status/1306200070811987968 Twitter. Viitattu 5.1.2022.
  43. ↑ Esittelyssä uusi hallitus yle.fi. 21.6.2011. Viitattu 7.10.2011.
  44. ↑ Maria Wetterstrand (MP) - Riksdagen 16.9.2011. Riksdagen. Viitattu 7.10.2011. (ruotsiksi)
  45. ↑ Maria Wetterstrand lämnar Riksdagen dn.se. 27.8.2011. Dagens Nyheter. Viitattu 7.10.2011. (ruotsiksi)
  46. ↑ Ville Niinistö paljastaa Instagramissa löytäneensä uuden rakkauden – puolisolla kokoomustausta: ”Seurustelemme ja se on ihanaa” 31.10.2019. Ilta-Sanomat.
  47. ↑ Ville Niinistö meni naimisiin! www.iltalehti.fi. Viitattu 25.9.2022.
  48. ↑ Ville Niinistö meni naimisiin Ilta-Sanomat. 25.9.2022. Viitattu 25.9.2022.
  49. ↑ Ville Niinistön vauva syntyi – ”Vielä piti olla edessä yli kaksi kuukautta loppuraskautta” www.iltalehti.fi. Viitattu 14.9.2023.
  50. ↑ Toivonen, Hannu: Suomen lainsäädäntöön ei kuulu yritysten kieltäminen – Ruotsi estää Huawein tekniikan 5g-verkoissaan Kaleva. Viitattu 3.11.2022.
  51. ↑ Ville Niinistö kaahasi reilua ylinopeutta Iltalehti.fi. 16.4.2013. Viitattu 24.6.2014.
  52. ↑ Ville Niinistö säilytti Ruotsin kilvissä ollutta autoa eduskunnan tiloissa Iltalehti.fi. 15.4.2013. Viitattu 24.6.2014.
  53. ↑ Ilta-Sanomat, 27.8.2013, Ministeri Ville Niinistön autosotku: Liki viiden tonnin verolasku! (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ville Niinistö.
Edeltäjä:
Anni Sinnemäki 		Vihreän liiton puheenjohtaja
2011–2017 		Seuraaja:
Touko Aalto
Edeltäjä:
Paula Lehtomäki 		Suomen ympäristöministeri
2011–2014 		Seuraaja:
Sanni Grahn-Laasonen
Vihreän liiton kansanedustajat
Varsinais-Suomen vaalipiirin kansanedustajat

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ville_Niinistö&oldid=22220120”