Villakot

asterikasvisuku

Villakot eli kantavillakot (Senecio) on kasvisuku asterikasvien heimossa. Suvussa on yli 1460 lajia. Villakoilla on kosmopoliittinen levinneisyys.[1][2] Villakot sisältävät pyrrolitsidiinialkaloideja, jotka vaikuttavat pääasiassa maksaan aiheuttaen kroonisesti etenevää maksakirroosia. Villakkoja on käytetty värjäyksessä.

Villakot
Kevätvillakko (Senecio vernalis)
Kevätvillakko (Senecio vernalis)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset Eudicots
Kladi: Asteridit
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Alaheimo: Asteroideae
Tribus: Senecioneae
Suku: Villakot Senecio
L.
Tyyppilaji
  • peltovillakko (Senecio vulgaris L.)
Katso myös

  Villakot Wikispeciesissä
  Villakot Commonsissa

Villakot ovat yksi-, kaksi- tai monivuotisia. Monilla lajeilla lehdet sijaitsevat kierteisesti ja kukintona on keltakukkainen huiskilomainen mykeröstö.[3][4] Suomessa on tavattu 13 kantavillakkolajia. Vain kalliovillakko on alkuperäislaji, peltovillakko on muinaistulokas ja loput lajit uustulokkaita.[5][4]

Villakkojen luokittelu muokkaa

Villakoihin kuuluu noin 1460 lajia,[2] joten se on runsaslajisimpia asterikasvien sukuja ja kaikkein suurin, jos apomiktisia pikkulajeja sisältäviä voikukkia ja keltanoita ei huomioida.[2] Villakoiden ja lähisukuisten kasvien sukurajojen määrittäminen on vaihdellut ja vaihtelee edelleen. Suvusta on aiemmin erotettu mehilehtiset ja puumaiset lajit ja muun muassa suvut mehivillakot (Kleinia) ja sineraariat (Pericallis).[6] Myös vielä 2000-luvun alussa villakoihin luokitelluista kasveista on erotettu edelleen lajeja eri sukuihin. Suomenkielisessä nimistössä Senecio-sukuun kuuluvia lajeja on siirretty sukuihin: Bethencourtia, Curio, peijavillakot (Jacobaea) ja Roldana.[2][7] Peijavillakoihin kuuluvat uusimman taksonomian mukaan Suomessa luonnonvaraisista villakoista ojavillakko, hamppuvillakko, liuskavillakko ja jaakonvillakko[5] sekä koristekasvina viljelty hopeavillakko.

Villakkolajeja muokkaa

Suomessa luonnonvaraisena esiintyvät lajit:[5]

Muita lajeja:

Lähteet muokkaa

  1. Stevens, P. F.: Angiosperm Phylogeny Website mobot.org. Viitattu 27.5.2011. (englanniksi)
  2. a b c d Govaerts, R. et al.: Senecio L. Plants of the World Online. 2023. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 20.11.2023. (englanniksi)
  3. Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  4. a b Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  5. a b c Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 110–112.)
  6. Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Puutarhaliiton julkaisuja nro 363. Helsinki 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
  7. Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Villakot (Senecio)

Aiheesta muualla muokkaa