Villakot
Villakot eli kantavillakot (Senecio) on kasvisuku asterikasvien heimossa. Suvussa on yli 1460 lajia. Villakoilla on kosmopoliittinen levinneisyys.[1][2] Villakot sisältävät pyrrolitsidiinialkaloideja, jotka vaikuttavat pääasiassa maksaan aiheuttaen kroonisesti etenevää maksakirroosia. Villakkoja on käytetty värjäyksessä.
| Villakot | |
|---|---|
 Kevätvillakko (Senecio vernalis) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset Eudicots |
| Kladi: | Asteridit |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Alaheimo: | Asteroideae |
| Tribus: | Senecioneae |
| Suku: |
Villakot Senecio L. |
| Tyyppilaji | |
|
|
| Katso myös | |
Villakot ovat yksi-, kaksi- tai monivuotisia. Monilla lajeilla lehdet sijaitsevat kierteisesti ja kukintona on keltakukkainen huiskilomainen mykeröstö.[3][4] Suomessa on tavattu 13 kantavillakkolajia. Vain kalliovillakko on alkuperäislaji, peltovillakko on muinaistulokas ja loput lajit uustulokkaita.[5][4]
Villakkojen luokittelu muokkaa
- Pääartikkeli: Luettelo villakkolajeista
Villakoihin kuuluu noin 1460 lajia,[2] joten se on runsaslajisimpia asterikasvien sukuja ja kaikkein suurin, jos apomiktisia pikkulajeja sisältäviä voikukkia ja keltanoita ei huomioida.[2] Villakoiden ja lähisukuisten kasvien sukurajojen määrittäminen on vaihdellut ja vaihtelee edelleen. Suvusta on aiemmin erotettu mehilehtiset ja puumaiset lajit ja muun muassa suvut mehivillakot (Kleinia) ja sineraariat (Pericallis).[6] Myös vielä 2000-luvun alussa villakoihin luokitelluista kasveista on erotettu edelleen lajeja eri sukuihin. Suomenkielisessä nimistössä Senecio-sukuun kuuluvia lajeja on siirretty sukuihin: Bethencourtia, Curio, peijavillakot (Jacobaea) ja Roldana.[2][7] Peijavillakoihin kuuluvat uusimman taksonomian mukaan Suomessa luonnonvaraisista villakoista ojavillakko, hamppuvillakko, liuskavillakko ja jaakonvillakko[5] sekä koristekasvina viljelty hopeavillakko.
Villakkolajeja muokkaa
Suomessa luonnonvaraisena esiintyvät lajit:[5]
- dorianvillakko (Senecio doria) (satunnainen viljelykarkulainen)
- idänvillakko (Senecio dubitabilis)
- lännenvillakko (Senecio eremophilus)
- ranskanvillakko (Senecio gallicus)
- buurivillakko (Senecio inaequidens)
- kakkaravillakko (Senecio leucanthemifolius)
- kevätkakkaravillakko (S. leucanthemifolius subsp. vernalis), aiemmin kevätvillakko (S. vernalis)
- korvavillakko eli sinivillakko (Senecio lividus)
- lehtovillakko (Senecio nemorensis) (mahdollisesti Suomessa)
- harsuvillakko (Senecio ovatus)
- puistovillakko eli jokivillakko (Senecio sarracenicus, syn. S. fluviatilis) (vakiintunut viljelykarkulainen)
- rikkavillakko (Senecio squalidus)
- kalliovillakko (Senecio sylvaticus)
- tahmavillakko (Senecio viscosus)
- peltovillakko (Senecio vulgaris)
- sädepeltovillakko (var. hibernicus)
- kehräpeltovillakko (var. vulgaris)
Muita lajeja:
- kolkkavillakko (Senecio angulatus)
- viittavillakko (Senecio crassissimus)
- purppuravillakko (Senecio elegans)
- sutivillakko (Senecio flavus)
- hiekkavillakko (Senecio glaucus)
- sepovillakko (Senecio macrophyllus)
- kesävillakko (Senecio polyodon)
- liaanivillakko (Senecio syringifolius)
- kapinvillakko (Senecio tamoides)
Lähteet muokkaa
- ↑ Stevens, P. F.: Angiosperm Phylogeny Website mobot.org. Viitattu 27.5.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d Govaerts, R. et al.: Senecio L. Plants of the World Online. 2023. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 20.11.2023. (englanniksi)
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
- ↑ a b Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ a b c Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 110–112.)
- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Puutarhaliiton julkaisuja nro 363. Helsinki 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
- ↑ Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Villakot (Senecio)