Villakarvarousku
helttasienilaji
Villakarvarousku (Lactarius pubescens, aikaisemmin "valkea karvarousku"[2] tai "valkokarvarousku"[3]) on kupera, villalakkinen ja punertavanvaalea rouskulaji. Lakin reunassa on pitkiä karvoja. Lakissa ei ole selkeitä vyöhykkeitä kuten karvarouskulla. Sienen heltat ovat kellanvalkoiset tai hieman punertavat. Jalka on vaalean kellanpunertava, huomiota herättävä punaisempi vyö on nähtävissä aivan jalan yläosassa. Sieni kasvaa koivujen seuralaisena hakamailla ja kuivissa metsissä erityisesti kalkkipitoisilla mailla. Sienen maitiaisneste on valkoista. Maku on kirpeä, mutta sieni kelpaa syötäväksi keittämisen jälkeen. Villakarvarousku on hyvin yleinen koko Suomessa.[4][5]
| Villakarvarousku | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Russulales |
| Heimo: | Haperot ja rouskut Russulaceae |
| Suku: | Rouskut Lactarius |
| Laji: | pubescens |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
|
|
|
Lähteet muokkaa
- ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 3.9.2008.
- ↑ Tuomikoski, Risto: Sienet värikuvina, s. 185. 2. painos. WSOY, 1971.
- ↑ Mossberg, Bo & Nilsson, Sven & Persson, Olle: Sienet luonnossa 2, s. 102. Tammi, 1977. ISBN 951-30-3753-3.
- ↑ Phillips, R.: WSOY Suuri Sienikirja, s. 79. suomeksi toim. Lasse Kosonen. WSOY, 1981, suom. 1992. ISBN 951-0-17255-3.
- ↑ Salo, Niemelä & Salo: Suomen sieniopas, s. 79. Yhdessä Luonnontieteellisen keskusmuseon ja Kasvimuseon kanssa. WSOY, 2006. ISBN 951-0-30359-3.