Rosvallin ja Voutilaisen tapaus

(Ohjattu sivulta Viljo Rosvall)

Viljo Rosvall (1898 Suomi1929 Port Arthur, Kanada) ja Janne Voutilainen (? – 1929 Port Arthur, Kanada) olivat kanadansuomalaisia ammattiyhdistysaktiiveja, jotka katosivat Kanadan Ontariossa 18. marraskuuta 1929. Heidän ruumiinsa löydettiin seuraavan vuoden huhtikuussa.

Viljo Rosvall oli taistellut sisällissodan aikana punaisten puolella ja pakeni sodan jälkeen Kanadaan. Hän asettui nykyään Thunder Bayn kaupunkiin kuuluvaan Port Arthuriin, jossa vaikutti suuri kanadansuomalainen yhteisö. Rosvall työskenteli Canadian Pacific Railway -rautatieyhtiöllä ja kuului metsätyöläisten Lumber Workers Industrial Union of Canada (LWIUC) -ammattiliittoon. Se oli 1920-luvun lopulla Ontarion vaikutusvaltaisin liitto, jonka jäsenistö koostui pääosin Kanadan kommunistiseen puolueeseen kuuluneista suomalaisista. Janne Voutilainen oli ansametsästäjä, joka kuului Rosvallin tavoin LWIUC-liittoon ja oli myös jäsenenä syndikalistisessa Industrial Workers of the World -ammattiliitossa.[1]

Miesten katoaminen

muokkaa

Lokakuussa 1929 LWIUC aloitti lakon Port Arthurin länsipuolella sijaitsevilla Shabaquan ja Shebandowanin alueilla. Marraskuussa lakkoa päätettiin laajentaa parikymmentä kilometriä kaupungista pohjoiseen sijaitsevan Onion Laken työmaille. Työnjohtajana Onion Laken alueella toimi oikeistolaisena tunnettu Leonard A. Mäki, jonka suhtautuminen ammattiliittoihin oli vihamielinen. Marraskuun 18. päivänä Rosvall lähti jalkaisin kohti Onion Lake -järven pohjoispäässä sijaitsevaa metsätyömiesten leiriä tarkoituksenaan värvätä lisää lakkolaisia. Oppaana hänellä oli Janne Voutilainen. Muutamaa kilometriä ennen määränpäätään he törmäsivät Mäkeen ja muutamaan hänen mieheensä metsätyöläisten talvivarastolla. Mäki väitti myöhemmin kutsuneensa Rosvallin ja Voutilaisen sisään lämmittelemään ja varoittaneensa heitä heikoista jäistä. Tämän jälkeen Mäki kertoi Rosvallin ja Voutilaisen jatkaneen matkaansa järven suuntaan. Se oli viimeinen kerta kun heidät nähtiin elossa.

Tapauksen jälkiselvittely

muokkaa

Voutilaisen ruumis löydettiin 19. huhtikuuta 1930 matalasta vedestä Onion Laken pohjoispäästä ja Rosvallin ruumis puolestaan 23. huhtikuuta matalasta järveen laskevasta purosta, vajaan kilometrin päästä Voutilaisen löytöpaikasta. Suomalainen yhteisö oli heidän katoamisestaan asti ollut varma, että syyllisiä olivat Mäki ja hänen miehensä. Joidenkin väitteiden mukaan murhaajat olisivat paenneet Suomeen. Ruumiinavauksen mukaan molempien kuolinsyynä oli hukkuminen. Tämä herätti välittömästi epäilyjä, koska pidettiin lähes mahdottomana, että kaksi luonnossa kulkemaan tottunutta miestä olisi voinut vajota jäihin ja hukkua matalaan veteen. Molempien löytöpaikalla vettä oli vain metrin verran. Lisäksi joidenkin kertomusten mukaan kummassakin ruumiissa oli merkkejä väkivallasta ja molempia olisi myös ammuttu. Mäen tiedettiin myös uhanneen ampumisella, mikäli ammattiliiton agitaattoreita tulee hänen työmaalleen. Voutilaisen kello oli löydettäessä pysähtynyt aikaan 2.40. Noin kello neljältä heidän katoamispäivänään Paavo Väänänen -niminen metsätyömies kertoi törmänneensä asetta kantaneeseen Mäkeen, joka oli sanonut tavanneensa Rosvallin ja Voutilaisen ja ajaneensa heidät matkoihinsa. Väänäsen mukaan Mäki oli niin kiihtyneessä mielentilassa, että hän kääntyi itse välittömästi takaisin.

Hautajaiset ja muisto

muokkaa

Rosvall ja Voutilainen haudattiin Thunder Bayssa 28. huhtikuuta. Kaupungin kaikkien aikojen suurimpiin hautajaisiin osallistui arviolta 4 000 ihmistä. Saattueen kulkiessa kohti Riversiden hautausmaata tapahtui kyseiselle päivälle osunut täydellinen auringonpimennys, joka lisäsi hautajaisten vaikuttavuutta. Rosvallin ja Voutilaisen kunniaksi on paljastettu muistomerkki, joka sijaitsee Thunder Bayn Centennial Park -puistossa paikallisen metsämuseon edustalla. Srilankalais-kanadalainen kirjailija Michael Ondaatje on käsitellyt tapausta osana vuonna 1987 ilmestynyttä romaaniaan Leijonan puvussa (In the Skin of a Lion).

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. New Pamphlet of Canadian Labour Martyrs (Arkistoitu – Internet Archive) IWW Canada. Viitattu 9.1.2014.