Viljahirssi

putkilokasvilaji

Viljahirssi (Panicum miliaceum) on ympäri maailman viljelty ravinteikas viljalaji. Tavallisesti viljahirssistä puhutaan hirssinä, ja tätä nimitystä käytetäänkin myös monista muista samantapaisista viljoista.[1][2]

Viljahirssi
Viljahirssi (Panicum miliaceum)
Viljahirssi (Panicum miliaceum)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Suku: Hirssit Panicum
Laji: miliaceum
Kaksiosainen nimi

Panicum miliaceum
L.

Katso myös

  Viljahirssi Wikispeciesissä
  Viljahirssi Commonsissa

Panicum miliaceum

Viljahirssin viljelys on toden­näköisesti saanut alkunsa Keski-Aasiasta Intiaan ulottuvalla alueella tai mahdollisesti Kiinassa.[1] Nykyäänkin sitä viljellään eniten Aasiassa, varsinkin Intiassa ja Kiinassa.[1] Myös Keski- ja Itä-Euroopassa sitä on viljelty jo yli 6 000 vuotta sitten. Keskiajalla sitä viljeltiin yleisesti Etelä-Ruotsia myöten[3] ja ilmeisesti jopa Karjalan­kannaksella.[1] Vielä 1800-luvulla sitä viljeltiin muun muassa Saksassa, mutta nykyään sen viljelys Euroopassa rajoittuu itäisimpiin maihin, varsinkin Ukrainaan, jossa yhä on laajoja hirssi­peltoja.[1] Hirssin viljelyä on sittemmin kokeiltu vuonna 2011 myös Suomessa EU Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman rahoittamassa tutkimusohjelmassa menestyksekkäin tuloksin.[4]

Viljahirssi on harvinaisen hyvin sopeutunut huonoonkin maaperään, kuivuuteen ja kuumuuteen. Viljahirssi kuuluu C4-kasveihin. Se tuottaa parhaimmillaan sadon jo kahden tai kolmen kuukauden kuluttua kylvöstä.[1]

Hirssistä tehdään puuroa ja jauhoa, jolla keliakiaa sairastavat voivat korvata vehnän leivonnassa. Viljahirssin siemenet ovat gluteenittomia. Hirssiä käytetään myös riisin tapaan keitettynä lisukkeena. Suomessa hirssi nimellä hersryynit tai prossa on perinteisesti kuulunut karjalaiseen ruoka­kulttuuriin.

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa, s. 106-108. WSOY, 1998. ISBN 951-0-21295-4.
  2. Otavan iso Fokus, 2. osa (Em-Io), s. 1086, art. Hirssi, 1155, art. Hyötykasvit. Otava, 1973. ISBN 951-1-00272-4.
  3. Hirssi (Arkistoitu – Internet Archive) Leipätiedotus
  4. Saastamoinen, Marketta: Hirssin koeviljely onnistui. (Verkkojulkaisu, päivitetty 20.7.2014) Maaseudun Tiede, 2011, nro 1. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.