Viktoriankaijanen
Viktoriankaijanen, aikaisemmalta nimeltään fischerinruusupapukaija[2] (Agapornis fischeri) on värikäs pieni kaijalaji, jota elää luonnonvaraisena Afrikassa. Sitä pidetään myös lemmikkilintuna.
| Viktoriankaijanen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Kaijaset Agapornis |
| Laji: | fischeri |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Agapornis fischeri |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Viktoriankaijasella on vihreä selkä, keltainen rinta ja punainen pää. Silmän ympärillä on valkoinen rengas, nokka on kirkkaanpunainen ja jalat harmaat. Lintu kasvaa 15 senttiä pitkäksi. Koiras ja naaras ovat saman näköisiä.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Viktoriankaijanen on kotoisin Tansanian pohjoisosista. Sitä on tavattu myös Keniasta, Ruandasta ja Burundista, mutta ilmeisesti siellä on ollut kyse häkkikarkulaisista. Laji oli yleinen 1970-luvulle asti, mutta pyydystys lemmikeiksi on saanut kannan pienenemään. Suuria parvia tavataan enää Ndutun lähistöllä ja Serengetin kansallispuistosta.[1] Viktoriankaijasen elinympäristöä ovat kuivien alueiden metsänreunat ja pensastot.[2]
Ravinto muokkaa
Viktoriankaijaset syövät siemeniä. Ne käyvät lammikoilla ja muilla vesipaikoilla juomassa.[1]
Lisääntyminen muokkaa
Viktoriankaijaset pesivät tammi-huhtikuussa ja kesä-heinäkuussa. Yhdessä pesueessa on 3–8 munaa. Niitä haudotaan 23 päivää ja poikaset viipyvät pesässä 38 päivää.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d BirdLife International: Agapornis fischeri IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.4.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 2039. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.
- ↑ Fischer's Lovebird Pet Education