Viktor Mašezerski
Viktor Ivanovitš Mašezerski (ven. Виктор Иванович Машезе́рский, 21. tammikuuta 1902 Rukajärvi – 9. heinäkuuta 1977 Petroskoi[1]) oli neuvostoliittolainen historiantutkija.
Viktor Mašezerski syntyi venäläisen opettajan perheeseen. Hän kävi koulunsa Aunuksessa ja pääsi Petroskoin opettajaseminaariin, mutta joutui keskeyttämään opinnot varojen puutteen takia. Mašezerski työskenteli opettajana Aunuksen kihlakunnan kylissä, valmistui Herzenin pedagogisesta instituutista vuonna 1927 ja toimi sen jälkeen Petroskoissa opettajana ja rehtorina.[2]
Mašezerski osallistui asiakirja- ja muistelmakokoelman Taisteluissa Neuvosto-Karjalan puolesta (1932) laatimiseen ja toimi NKP(b):n Karjalan aluekomitean puoluehistoriatoimikunnan vastaavana sihteerinä vuosina 1934–1936. Vuonna 1936 hänet nimitettiin Karjalan tieteellisen tutkimusinstituutin akateemiseksi sihteeriksi ja seuraavana vuonna hänestä tuli sen pohjalta perustetun Karjalan kulttuurin tieteellisen tutkimusinstituutin johtaja. Mašezerskin aikana monet instituutin työntekijöistä joutuivat Stalinin vainojen uhriksi ja historian tutkimus keskittyi vallankumoushistoriaa turvallisempiin keskiaikaisiin aiheisiin. Mašezerskin omista tutkimuksista merkittävin oli Kižin 1600-luvun lopun talonpoikaiskapinaa käsitellyt artikkeli.[2][3]
Toisen maailmansodan aikana tutkimusinstituutti evakuoitiin Syktyvkariin, jossa Mašezerski työskenteli Komin ASNT:n museon johtajana. Vuosina 1942–1946 hän toimi neuvostoarmeijan jalkaväkiopiston opettajana.[2][3]
Sodan jälkeen Mašezerskista tuli Neuvostoliiton tiedeakatemian Petroskoin tiedekeskuksen akateeminen sihteeri. Vuosina 1950–1965 hän työskenteli tiedeakatemian kielen, kirjallisuuden ja historian instituutin johtajana. Mašezerskin omat tutkimukset keskittyivät Venäjän vallankumouksen ja sisällissodan tapahtumiin Karjalassa. Hän väitteli kandidaatiksi vuonna 1949 ja osallistui useiden asiakirjakokoelmien toimittamiseen. Vuonna 1957 ilmestyi monografia Ustanovlenije sovetskoi vlasti v Karelii ja vuonna 1964 Mašezerskin johdolla laadittu Otšerki istorii Karelii -teoksen neuvostoaikaa käsittelevä toinen osa.[2][3]
Mašezerski työskenteli tiedeakatemian kielen, kirjallisuuden ja historian instituutin historian osaston johtajana vuosina 1965–1972 ja sen jälkeen vanhempana tutkijana. Hänen myöhemmät teoksensa käsittelevät autonomisen Neuvosto-Karjalan perustamista. Mašezerskin toinen monografia Veliki Oktjabr i obrazovanije sovetskoi avtonomii Karelii ilmestyi hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1978. Hän osallistui myös Karjalan puoluejärjestön historian Otšerki istorii Karelskoi organizatsii KPSS (1974) valmisteluun.[2][3]
Mašezerski oli perustamassa Venäjän historian ja kultuurin muistomerkkien suojeluyhdistyksen Karjalan osastoa vuonna 1966 ja toimi usean vuoden ajan sen puhemiehistön johtajana. Hän sai Karjalan ASNT:n ansioituneen tieteilijän arvonimen vuonna 1962.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 199–200. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.
- ↑ a b c d e Korablev, Nikolai: ”V. I. Mašezerski – istorik karelskogo kraja”, Krajeved: sbornik statei, s. 125–130. Petrozavodsk: Verso, 2007. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d Mašezerski Viktor Ivanovitš Institut jazyka, literatury i istorii Karelskogo nautšnogo tsentra. Viitattu 28.6.2021.