Viktor Janukovytš

Viktor Fedorovytš Janukovytš
Віктор Федорович Янукович
Ukrainan 4. presidentti
	25. helmikuuta 2010 – 22. helmikuuta 2014
Pääministeri	Julija Tymošenko; Oleksandr Turtšynov (vt.); Mykola Azarov
Edeltäjä	Viktor Juštšenko
Seuraaja	Petro Porošenko
Ukrainan asevoimien ylipäällikkö
	25. helmikuuta 2010 – 22. helmikuuta 2014
Edeltäjä	Viktor Juštšenko
Ukrainan pääministeri
	4. elokuuta 2006 – 18. joulukuuta 2007
Edeltäjä	Juri Jeh’anurov
Seuraaja	Julija Tymošenko
	28. joulukuuta 2004 – 5. tammikuuta 2005
Edeltäjä	Mykola Azarov (vt.)
Seuraaja	Mykola Azarov (vt.)
	21. marraskuuta 2002 – 7. joulukuuta 2004
Edeltäjä	Anatoli Kinah’
Seuraaja	Mykola Azarov (vt.)
Donetskin kuvernööri
	14. toukokuuta 1997 – 21. marraskuuta 2003
Edeltäjä	Volodymyr Šerban
Seuraaja	Anatoli Blyznjuk
Henkilötiedot
Syntynyt	9. heinäkuuta 1950 (ikä 73); Jenakijeve, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto
Kansalaisuus	venäläinen (epäselvä); ukrainalainen
Puoliso	Ljudmyla Oleksandrivna Janukovytš
Tiedot
Puolue	Neuvostoliiton kommunistinen puolue (1980–1991); Alueiden puolue (2003–2010); itsenäinen
Uskonto	ortodoksi
	; Nimikirjoitus
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

Viktor Fedorovytš Janukovytš (ukr. Ві́ктор Фе́дорович Януко́вич; kuuntele ääntämys^(ohje), ven. Ви́ктор Фёдорович Януко́вич, Viktor Fjodorovitš Janukovitš, s. 9. heinäkuuta 1950 Jenakijeve) oli Ukrainan presidentti helmikuusta 2010 helmikuuhun 2014. Tällöin hän pakeni maastaan ja Ukrainan parlamentti erotti hänet virastaan. Erotusprosessin laillisuudesta on kuitenkin kiistelty.^[1]

Aiemmin Janukovytš oli Ukrainan pääministeri marraskuusta 2002 tammikuuhun 2005. Ennen pääministerivirkaansa hän toimi Donetskin alueen kuvernöörinä 1997–2002. Janukovytš oli myös Alueiden puolueen johtaja. Hänet nimitettiin uudelleen pääministeriksi 4. elokuuta 2006, jolloin hallitus kesti 18. joulukuuta 2007 asti.

Janukovytš erotettiin 22. helmikuuta 2014 Ukrainan parlamentin hätäistunnossa. Hän pakeni pääkaupunki Kiovasta Krimin niemimaan kautta Venäjälle. Erottamista edelsivät pitkään jatkuneet opposition mielenosoitukset. Janukovytš etsintäkuulutettiin epäiltynä joukkomurhasta. Hänet tuomittiin tammikuussa 2019 Kiovassa poissaolevana 13 vuodeksi vankeuteen maanpetoksesta ja vihollisen avustamisesta.^[2]^[3] Maaliskuussa 2014 Alueiden puolue myönsi Janukovytšille eron puolueen jäsenyydestä.^[4]

Lokakuussa 2014 Janukovytšin väitettiin saaneen Venäjän kansalaisuuden presidentti Putinin salaisella ukaasilla. Presidentin tiedottaja Dmitri Peskov ja Venäjän maahanmuuttoviranomaiset kieltäytyivät kommentoimasta asiaa.^[5]

Nimen kirjoitusasu muokkaa

Vaikka Janukovytš on venäjänkielinen, hänen sukunimestään käytetään usein suomenkielisissä tiedotusvälineissä ukrainalaista muotoa Janukovytš (muun muassa Turun Sanomat ja Helsingin Sanomat). Myös venäläistä muotoa Janukovitš tai Janukovitsh käytetään usein. Vaikka Ukrainan väestöstä 20 prosenttia on venäjänkielisiä ja pääkaupungissa myös kansallisuudeltaan ukrainalaiseksi määritelty väestö puhuu yleisesti venäjää, maan ainoa valtakunnallinen kieli on ukraina. Lisäksi aluetasolla voidaan käyttää muitakin kieliä. Näin ollen virallisiin asiakirjoihin, muun muassa vaaliluetteloihin, kirjoitetaan nimestä ukrainalaistettu versio, vaikka nimen haltija olisi venäjänkielinen. Janukovytšin isä on puolestaan lähtöisin Valko-Venäjältä Janukin kylästä, johon myös perheen sukunimi viittaa

Poliittinen ura muokkaa

Presidentti Leonid Kutšman tukema Janukovytš julistautui Ukrainan presidentinvaalien, jotka pidettiin loka-marraskuussa 2004, voittajaksi. Monet ukrainalaiset, kansainväliset järjestöt ja maiden hallitukset kuitenkin kyseenalaistivat voiton oikeellisuuden ja laillisuuden, mikä tuotti suuren kansannousun, Oranssin vallankumouksen. 1. joulukuuta 2004 Ukrainan parlamentti päättikin järjestää presidentinvaalin toisen kierroksen uusinnan, koska vaalituloksesta ei voinut olla täyttä varmuutta vaalilaskennan ja muiden seikkojen epävarmuuden vuoksi. Presidentinvaalin toisen kierroksen uusinnassa 26. joulukuuta 2004 hän hävisi oppositiojohtaja Viktor Juštšenkolle.

Presidentinvaalin toisen kierroksen jälkeen perustuslakia muutettiin 10. tammikuuta 2006 lähtien entistä enemmän parlamentaariseen suuntaan, jossa presidentin valtaoikeuksia vähennettiin ja pääministerin lisättiin. Presidentti sai nimetä enää ulkopolitiikan johtajan yksinoikeudella ulkoasiainministerin ja puolustusministerin. Muut ministerit päätettiin esittää valtiopäiväryhmien esityksestä.

Presidentti Juštšenko nimitti liittolaisensa Julija Tymošenkon ensimmäiseksi pääministerikseen, mutta hänet kuitenkin erotettiin 2005 ja heidän välinsä ovat huonot. Tymošenko ei saanut montaa omaa kannattajaansa mukaan hallitukseen, ja hän aloitti presidentin lähipiiriin uskottuja öljynvälittäjiä vastaan korruptiotutkinnan Unkariin liittyen sotilastiedustelupalvelun avulla.

Maaliskuun 2006 parlamenttivaaleissa Janukovytš johti Alueiden puolueen vaalivoittoon ja suurimmaksi puolueeksi. Maaliskuun vaalien jälkeen jouduttiin kuukausien pattitilanteeseen, jossa toimivaa hallitusta ei saatu muodostettua.

Lopulta sovittiin Meidän Ukrainamme ja Julija Tymošenkon ryhmittymän yhteishallituksesta Ukrainan sosialistipuolueen kanssa, joka kuitenkin hajosi sosialistien valittua oman miehensä Oleksandr Morozin radan puhemieheksi ja loikattua Alueiden puolueen puolelle "antikriisikoalitiohallituksen" muodostamiseksi. Juštšenko kieltäytyi nimittämästä kilpakumppaniaan pääministeriksi, kunnes uusi vaalien järjestämisen mahdollistava aikaraja tuli vastaan. Tällöin Alueiden puolue liittolaisineen uhkasi presidentin viraltapanolla. Myös edeltävää pääministeriä Juri Jeh’anurovia, joka erotettiin tammikuussa, ja joka johti siitä lähtien toimitusministeristöä, pyrittiin nostamaan takaisin asemaansa peruuttamalla tammikuun erottaminen.

Huolimatta siitä että oli julkisesti kieltäytynyt yhteistyöstä Janukovytšin kanssa, Juštšenko nimitti viimein hänet pääministeriksi ja muodostamaan "kansallisen yhtenäisyyden koalitio" -hallituksen Meidän Ukrainamme kanssa 3. elokuuta 2006. Parlamentti hyväksyi Janukovytšin pääministeriksi äänin 271–9 opposition boikotoidessa äänestystä.

Juštšenko ja Janukovytš kannattivat kumpikin markkinaehtoista talouspolitiikkaa, mutta heidän suurimmat eronsa olivat ulkopolitiikassa ja kielikysymyksessä. Myös suhde Venäjään oli epäsymmetrinen, koska Alueiden puolue sai kannatuksensa Itä- ja Etelä-Ukrainan energiariippuvaisilta tehdasalueilta ja Meidän Ukrainamme Pohjois- ja Länsi-Ukrainasta.

Hallituksen ohjelmaan kirjattiin vaatimus kansanäänestyksestä ennen NATO-jäsenyyttä, mikä tosiasiassa esti sen, koska valtaosa kansasta vastusti jäsenyyttä. Ukrainan kieli vahvistettiin maan viralliseksi kieleksi (maininta "ainoasta virallisesta kielestä" poistettiin), mutta Euroopan vähemmistökieliasetuksen ratifiointi antoi venäjän kielelle virallisen aseman paikallisesti. Hallitusohjelmaan kuului myös yhteistyö Venäjän johtaman yhtenäistalousalueen kanssa.

Presidenttinä 2010 muokkaa

Janukovytš oli ehdolla maansa presidentiksi vuoden 2010 presidentinvaaleissa. Janukovytšin ennustettiin saavan ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä.^[6]^[7] Helmikuun 7. päivänä pidetyissä toisen kierroksen vaaleissa Janukovytš voitti vaalit ja hänet valittiin Ukrainan presidentiksi.

Vaalivoittonsa jälkeen Janukovytš vaati hallituksen vaihtoa ja pääministeri Julija Tymošenkon erottamista. Tymošenko kieltäytyi eroamasta ennen Janukovytšin virkakauden alkua ja sen jälkeen järjestettyä luottamuslauseäänestystä. Janukovytš kokosi radassa häntä tukevan koalition ja valitutti uudeksi pääministeriksi Mykola Azarovin.

Joulukuussa 2010 Tymošenko ja entinen sisäministeri Juri Lutsenko joutuivat oikeuden eteen syytettyinä valtion varojen väärinkäytöstä. Tymošenkon syytteisiin lisättiin myöhemmin vallan väärinkäyttö kaasukaupoissa Venäjän kanssa. Hänet tuomittiin vankeuteen lokakuussa 2011.^[8] EU vaati oppositiojohtaja Tymošenkon vapauttamista^[9] ja piti tuomiota poliittisena.

Janukovytšin presidenttikauden alettua Juštšenkon kaudella jäätäväksi huonontuneet suhteet Venäjään paranivat nopeasti.

21. huhtikuuta 2010 Janukovytš sopi Venäjän presidentti Dmitri Medvedevin kanssa Venäjän Mustanmeren laivaston Sevastopolin tukikohdan vuokrasopimuksen jatkamisesta 25 vuodella kaasun hinnasta annettuja alennuksia vastaan.^[10]

Janukovytšin valtakaudella ukrainalaisten pankkien omistajat varastivat asiakkaidensa talletuksia kymmenien miljardien Yhdysvaltain dollareiden arvosta. Varastetut rahat siirrettiin Kyproksen kaltaisiin veroparatiiseihin. Maailmanpankin mukaan tämä on historian suurin pankkisektorin väärinkäyttö.^[11]

Poliittisia kantoja muokkaa

Kantanaan holodomoriin eli Ukrainassa 1930-luvulla tapahtuneeseen nälänhätään ja kansanmurhaan, Viktor Janukovytš on kieltänyt että kyse olisi kansanmurhasta. Hän nimitti sitä neuvostokansan yhteiseksi tragediaksi.^[12]

Kaasu- ja energiapolitiikka Venäjän kanssa muokkaa

Janukovytšin mukaan, suhteet Ukrainan ja Venäjän kaasualalla oli tarkoitus rakentaa "markkinoita koskevien sääntöjen mukaan".^[13]^[14] Hän näki kaasuntuonnin Venäjältä olevan erittäin kannattamatonta Ukrainan kannalta ja halusi "aloittaa keskustelun kiireellisimmistä kaasun kysymyksistä" vuoden 2010 presidentinvaalien jälkeen.^[15] Janukovytš oli myös luvannut ennen valintaansa Ukrainan presidentiksi "ratkaista ongelman" liittyen Venäjän Mustanmeren laivastoon "tavalla, niin että etuja ei menettäisi". Tämä johti huhtikuussa 2010 Ukrainan ja Venäjän väliseen sopimukseen laivastotukikohdan vuokra-ajan jatkamisesta ja venäläisen kaasun edullisemmasta toimitushinnasta. Janukovytš oli myös luvannut luoda yhteenliittymän, joka sallisi Venäjän yhteisesti toimia Ukrainan kaasun liikenneverkossa ja hän on luvannut auttaa Venäjää rakentamaan South Stream maakaasuputken^[16]. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut kesäkuussa 2010. Janukovytš hylkäsi väitteet, joiden mukaan Ukrainan ja Venäjän suhteiden parantaminen olisi vahingoittanut suhteita Euroopan unioniin. "Meidän politiikkamme on suunnattu suojelemaan kansallisia etujamme. Ymmärrämme, että myös kumppanimme puolustaa etujaan". Helmikuussa 2012 Janukovytš totesi viitaten suhteisiin Venäjään, ettei "ole viisasta nukahtaa ison karhun vieressä".^[17]

Uusi kansannousu ja ero muokkaa

Pääartikkeli: Ukrainan vallankumous 2014

Presidentti Viktor Janukovytšia on pidetty välinpitämättömänä korruptiota, demokratian ja talouden kehittämistä kohtaan. Janukovytšia on syytetty vallanhaluiseksi ja lähipiirinsä suosimisesta. Viimeinen pisara oli, kun syksyllä 2013 presidentti Viktor Janukovytš hylkäsi EU:n kauppa- ja yhteistyösopimuksen Venäjän mieliksi. EU ei ollut suostunut tinkimään oikeusvaltiokriteereistä. Ainakin 100 000 Janukovytšille suuttunutta mielenosoittajaa valtasi Kiovan kadut.^[9] Helsingin Sanomien mukaan ukrainalaiset olivat kiistatta tyytymättömiä Janukovytšiin ja Ukrainan tilanteeseen mutta oppositio oli hajanainen.^[9]

Lopulta Janukovytš erotettiin 22. helmikuuta 2014 Ukrainan parlamentin hätäistunnossa. Parlamentin 340 läsnä olleesta jäsenestä erottamisen puolesta äänesti 328.^[18]Parlamentin olleessa lainvoimainen, päätös pitäisi tehdä kolmen neljäsosan enemmistöllä. Se tarkoittaa 450-paikkaisessa parlamentissa 338 ääntä. Erottamista ei kuitenkaan voi tehdä saman tien parlamenttiäänestyksellä, vaan presidentti on vietävä perustuslakituomioistuimeen. Janukovytšin kausi voi ennenaikaisesti päättyä neljän syyn nojalla: vapaaehtoinen ero, vakava sairaus, kuolema tai erottaminen ”valtiopetoksen tai muun rikoksen” vuoksi.

Parlamentti toimi "tuona lauantaina" vuoden 2004 perustuslain perusteella, jonka se oli palauttanut edellisenä iltana. Palautus sai taakseen 386 ääntä, joka 450-paikkaisessa parlamentissa ylittää reilusti vaaditun kahden kolmasosan rajan. EU:n välittämässä sopimuksessa perustuslain muuttamisen piti kuitenkin olla prosessi ja muutos olisi pitänyt antaa presidentti Janukovytille allekirjoitettavaksi. Näin ei tapahtunut, koska Janukovytš ei ollut paikalla. Mentiin sitten vuoden 2004 tai vuoden 2010 perustuslain (joka oli Janukovytšin kaudella palautettu vuoden 1996 perustuslaki) mukaan, Janukovytšin katsottiin ja uutisoitiin syrjäytetyn laajasti myös Suomessa eri uutislähteissä.

Joukkomurhasta etsintäkuulutettu Janukovytš lähti pääkaupunki Kiovasta Harkovan kautta Donetskin kaupunkiin. Hän yritti nousta Venäjälle lähtevään lentokoneeseen, mutta rajaviranomaiset estivät tämän. Lopulta Janukovytš, Venäjän hallituksen avustuksella, onnistui pakenemaan Venäjälle.^[19] Hän pitää itseään edelleen Ukrainan laillisena presidenttinä, ja myös Venäjä on tätä mieltä.^[20]^[21] EU on jäädyttänyt Janukovytšin varat.^[22] Janukovytšin rakennuttamaa hulppeaa Mežyhirjan kartanoa pidetään nykyisin turistinähtävyytenä.^[23]

Presidentin paettua maastaan hänen käyttämiensä rakennusten vartiointi jäi puutteelliseksi. Rakennuksiin oli mahdollista kävellä vapaasti sisään. Samalla paljastui presidentin palatsin olevan varsin hulppea. Presidentti oli muun muassa ostanut palatsiin 39 miljoonaa euroa maksaneen kynttelikön.^[24] Palatsin oli rakentanut suomalainen Honkarakenne, joka ei kuitenkaan vastannut sisustuksesta.^[25]

Presidentti Janukovytšin hirsihuvila Mežyhirjassa

Ukrainasta Maidanin kansannousun jälkeen paennut Viktor Janukovytš asuu Venäjällä Moskovan ulkopuolella Žukovkan kylässä Landschaft-nimisessä huvilakylässä Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin naapurustossa, jossa asuu useita merkkihenkilöitä.^[26]

Perhe muokkaa

Viktor Janukovytš oli naimisissa Ljudmyla Janukovytšin kanssa, mutta avioliitto päättyi eroon.^[27] Hänen pojastaan Oleksandr Janukovytšista tuli hänen valtansa aikana yksi Ukrainan rikkaimmista ihmisistä. Toinen poika, Viktor Janukovytš nuorempi, toimi Ukrainassa parlamentin jäsenenä, mutta kuoli tapaturmaisesti Venäjällä vuonna 2015.^[28]