Viktor Hryhorovytš
Viktor Hryhorovytš, ukr. Віктор Григорович,(12. toukokuuta 1815 Balta, Podolian kuvernementti – 31. joulukuuta 1876 Jelisavetgrad, Hersonin kuvernementti) oli ukrainalainen slavisti.[1]
| Viktor Hryhorovytš | |
|---|---|
| Віктор Григорович | |
 Viktor Hryhorovytš |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. toukokuuta 1815 Balta, Podilian kuvernementti |
| Kuollut | 31. joulukuuta 1876 (61 vuotta) Jelisavetgrad, Hersonin kuvernementti |
| Koulutus ja ura | |
| Oppilaat | Pyotr Pashino (käännä suomeksi) |
| Tutkimusalue | slaavilaiset kielet |
Hryhorovytš opetti slaavilaisia kieliä Kazanin yliopistossa 1839–1849, 1854–1865, Moskovan yliopistossa 1849–1854 ja Odessan yliopistossa 1865–1876. Hän puolusti teoksissaan muinaiskirkkoslaavin alkuperää pannonian kielessä. Hän matkusteli slaavilaisissa maissa 1844–1846 ja keräsi merkittävän muinaiskirkkoslaavinkielisten käsikirjoitusten kokoelman, jonka hän lahjoitti Odessan yliopistoon.
Hryhorovytšin kuoleman jälkeen hänen käsikirjoituksensa, muistiinpanonsa ja vanhat kirjansa sijoitettiin Moskovaan Rumjantsevin museoon. Fedir Petrun on julkaissut 1929 kirjan hänen toiminnastaan ennen Odessan aikaa ja toiminnan suhteesta Ukrainaan.
Lähteet muokkaa
- ↑ Hryhorovych, Viktor Internet Encyclopedia of Ukraine. 1988. Viitattu 26.9.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Viktor Hryhorovytš Wikimedia Commonsissa
