Aikaansaamattomuus
Aikaansaamattomuus (myös esimerkiksi prokrastinaatio, vitkuttelu, vetkuttelu, ryhtymisrajoitteisuus[1][2]) tarkoittaa sellaista asioiden tekemisen viivyttämistä, joka aiheuttaa ihmiselle itselleen haittaa. Aikaansaamaton ihminen siirtää tehtäviään tai päätöksiään myöhempään, ja päätyy lopulta tekemään ne vasta viime hetkellä ja kovalla kiireellä. Tämä voi aiheuttaa hänelle konkreettista haittaa tai ahdistusta.[3] Aikaansaamattomuus ei ole laiskuutta, vaan johtuu mielen sisäisestä kamppailusta.[4]
Jaottelu muokkaa
Jotkut tutkijat ovat jakaneet aikaansaamattomuuden kahteen lajiin: tilanteesta toiseen vaihtelevaksi toiminnaksi sekä krooniseksi kaikissa tilanteissa toistuvaksi tavaksi tai persoonallisuuspiirteeksi. Aikaansaamattomuus voidaan jakaa myös esimerkiksi sen mukaan, millaisissa tilanteissa sitä esiintyy, kuten sosiaalisissa tilanteissa, päätöksenteossa, terveyskäyttäytymisessä ja suunnitelmien teossa.[3]
Yleisyys muokkaa
Aikaansaamattomuudesta kärsii noin 30% ihmisistä Yhdysvalloissa.[5] Kroonisesta aikaansaamattomuudesta on kyselytutkimuksissa kertonut kärsivänsä 10–20 prosenttia kaikesta aikuisväestöstä.[3]
Opiskelijoilla aikaansaamattomuutta esiintyy ainakin joka toisella.[6] Alempaa korkeakoulututkintoa suorittavista ihmisistä 80–95 prosenttia on vastannut olevansa aikaasaamaton ainakin joskus, ja puolet arvioi olevansa aikaansaamaton säännöllisesti ja ongelmallisesti.[3]
Aikaansaamattomuuden yleisyyttä ja voimakkuutta mitataan yleensä itsearviointilomakkeiden avulla. Sitä on tutkittu myös päiväkirjamenetelmällä.[3]
Vaikutukset muokkaa
Aikaansaamattomuus voi aiheuttaa vahinkoa esimerkiksi opiskelijalle siten, että kun hän lukee tärkeään kirjatenttiin vasta viime tipassa, hän on tenttiin huonosti valmistautunut ja reputtaa, millä voi olla hänelle kauaskantoista haittaa omassa elämässään.[3]
Aikaansaamattomuus voi aiheuttaa ihmisessä myös ahdistusta suuresta määrästä lykättyjä töitä. Se voi aiheuttaa myös huonommuuden tunnetta siitä, että henkilö ei saavuta omia tavoitteitaan.[3] Aikaansaamattomuudella voi myös sotkea ihmissuhteitaan, heikentää terveyttään tai menettää rahaa.[7]
Syyt muokkaa
Psykologi Satu Kasken mukaan kyse ei ole laiskuudesta vaan mielensisäisestä kamppailusta.[4] Aikaansaamattomuudelle on annettu useita selityksiä, kuten palkinnon puute, määräajan kaukaisuus, epäonnistumisen pelko, itseluottamuksen vähäisyys, tehtävän suuret vaatimukset, opittu avuttomuus, masennus, motivaation puute ja persoonallisuuden piirteet.[3]
Tutkimusten mukaan aikaansaamattomuudella on yhteys tehtävän välttelyyn, tehtävän aloittamisen viivyttelyyn, impulsiviisuuteen, tunnollisuuteen ja omiin kykyihinsä uskomiseen.[6] Impulsiivisella ihmisellä tärkeä asia voi jäädä tekemättä, kun hän keskittyy enemmän mielihyvää tuottaviin asioihin. Vitkuttelu voi johtua jännityksen kaipuusta, jolloin tylsä tehtävä ei tunnu kiinnostavalta. Tunnollinen ihminen taas haluaa kaiken onnistuvan täydellisesti, ja epäselvä tai hämärä tehtävä voi vaikeuttaa työn aloittamista.[4] Aikaansaamattomuudella on yhteys itsekontrolliin, järjestelykykyihin ja kuinka paljon motivoituu tavoitteiden saavuttamisesta, sekä kuinka helposti häriintyy.[6]
Aikaansaamattomuus on ymmärretty myös itsesäätelyn tai toiminnanohjauksen ongelmaksi. Esimerkiksi Piers Steelin vuonna 2007 esittelemässä motivaation odotusarvomallissa (TMT) oletetaan, että ihminen tarttuu kullakin hetkellä aina houkuttelevimpaan ärsykkeeseen tai mahdollisuuteen. Jos sijaistoiminnot ovat helpommin saavutettavia ja välittömästi palkitsevampia kuin tärkeät mutta tylsät asiat, ihminen tekeekin niitä ja lykkää tärkeitä asioita. Mallin mukaan aikaansaamattomuus on juuri kyvyttömyyttä säädellä tai ohjata omaa toimintaa oman edun kannalta tärkeissä asioissa.[3]
Aikaansaamattomat ihmiset eivät ole muita neuroottisempia, kapinallisempia tai mielihyvää etsivämpiä.[6] Psykologi Minna Miaon mukaan aikaansaamattomuus voi olla myös opittu selviytymiskeino, jolla haetaan apua stressin säätelyyn.[7]
Korrelaatioita muokkaa
Viiden suuren persoonallisuuspiirteen mallin mukaisista persoonallisuuspiirteistä voimakkain yhteys aikaansaamattomuuteen on vähäisellä tunnollisuudella. Se ilmenee matalana itsekurina ja velvollisuudentuntona, epäjärjestelmällisyytenä ja vähäisenä kunnianhimona. Myös neuroottisuudella ja vähäisellä ekstraversiolla on yhteys aikaansaamattomuuteen, mutta perfektionismilla ei juurikaan ole. Nuoret kärsivät aikaansaamattomuudesta herkemmin kuin vanhemmat ihmiset.[3]
Etäopiskeluun tai etätyöhön siirtyminen voi lisätä aikaansaamattomuutta, kun opiskelijan tai työntekijän täytyy alkaa itseohjautua ja pärjätä ilman yhteisönsä tuomaa tukea ja säntillisyyttä.[2]
Itsehoitomenetelmiä muokkaa
Psykologi Satu Kaski neuvoo Helsingin Sanomissa pyrkimään miettimään syitä mitkä ovat vitkuttelun taustalla. Esimerkiksi johtuuko tehtävän aloittamisen vaikeus omasta epävarmuudesta tai siitä että tehtävä tuntuu liian suurelta. Kaski neuvoo sen jälkeen kirjoittamaan ylös asioita jotka helpottaisivat niiden kanssa. Impulsiivisen vitkuttelijan kannattaa poistaa aistiärsykkeitä ympäristöstänsä hänen mukaansa, esimerkiksi laittaa puhelin äänettömälle. Itseään voi myös yrittää huijaamaan tekemään asioita, ja lisäksi itselleen voi olla armollinen.[4]
Myös Pomodoro-menetelmä voi auttaa vitkuttelussa.[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ Tuula Rajavaara: Oletko sinäkin vetkuttelija? 24.11.2017. Yle. Viitattu 2.5.2021.
- ↑ a b Meeri Niinistö: Oletko sinäkin prokrastinoija? Prokrastinaatio eli vitkuttelu on varsinkin korona-ajan ongelma – laiskuuteen sitä ei pidä sekoittaa Yle uutiset. 22.2.2021. Viitattu 2.5.2021.
- ↑ a b c d e f g h i j Mikko Inkinen, Johanna Mikkonen, Annamari Heikkilä, Mika Tukiainen & Sari Lindblom-Ylänne: Aikaansaamattomuuden psykologiaa Psykologia. 2012. Arkistoitu 30.10.2020. Viitattu 2.5.2021.
- ↑ a b c d Hyvinvointi | Vitkuttelu vaivaa erityisesti kolmea ihmistyyppiä – Kyse ei ole laiskuudesta, sanoo psykologi ja neuvoo nerokkaan tavan, miten itsensä saa tarttumaan toimeen Helsingin Sanomat. 28.8.2022. Viitattu 3.12.2022.
- ↑ Ferrari, J. R., O’Callaghan, J., & Newbegin, I. (2005). Prevalence of procrastination in the United States, United Kingdom, and Australia Arousal and avoidance delays among adults. North American Jour nal of Psychology, 7, 1-6. - References - Scientific Research Publishing www.scirp.org. Viitattu 3.12.2022.
- ↑ a b c d Piers Steel: The nature of procrastination: a meta-analytic and theoretical review of quintessential self-regulatory failure. Psychological Bulletin, 2007-01, 133. vsk, nro 1, s. 65–94. PubMed:17201571. doi:10.1037/0033-2909.133.1.65. ISSN 0033-2909. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Jääskä, Marjo: Viisaasti vitkuttelusta. Yliopisto-lehti, 10/2023, s. 55. Helsingin yliopisto. https://www.lukusali.fi/?p=Yliopisto-lehti [{{{www}}} Artikkelin verkkoversio].
- ↑ Psykologia | Vitkuttelu voi kieliä tunnepuolen ongelmasta – vaikean tehtävän aloittamiseen on kuitenkin keinoja Helsingin Sanomat. 22.11.2021. Viitattu 3.12.2022.