Viherpuukäärme[2] (Dendrelaphis punctulatus) on tarhakäärmeiden heimoon kuuluva käärmelaji.

Viherpuukäärme
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Alalahko: Käärmeet Serpentes
Heimo: Tarhakäärmeet Colubridae
Alaheimo: Ahaetuliinae
Suku: Dendrelaphis
Laji: punctulatus
Kaksiosainen nimi

Dendrelaphis punctulatus
(Gray, 1826)

Synonyymit
  • Ahaetulla punctulatus (Gray, 1826)
  • Dendrelaphis punctulata (Gray, 1826)
  • Dendrophis bilorealis Macleay, 1884
  • Dendrophis gracilis Macleay, 1875
  • Dendrophis prasinus Girard, 1858
  • Dendrophis punctulatus (Gray, 1826)
  • Elaps lewisii Gray, 1841
  • Leptophis punctulatus Gray, 1826[1]
Katso myös

  Viherpuukäärme Wikispeciesissä
  Viherpuukäärme Commonsissa

Ulkonäkö ja koko muokkaa

 
Viherpuukäärme etsimässä saalista suonreunalla.
 
Viherpuukäärme kiipeilemässä puutarhassa.
 
Valkohuulilehtisammakon napannut viherpuukäärme.

Viherpuukäärmellä on hoikka, virtaviivainen ruumis ja pitkä, hyvin ohut häntä. Sen pää on hieman ruumista leveämpi ja sillä on suuret, pyöreäpupilliset silmät.[3][4] Se on täysikasvuisena tavallisesti noin 0,9–1,5 metriä pitkä, mutta suurimmat yksilöt voivat kasvaa kaksimetrisiksi.[3] Viherpuukäärmeen väri vaihtelee sijainnista riippuen. Selkäpuoli on väriltään oliivinvihreän, kirkkaanvihreän, harmaan, ruskean, mustan, sinisen ja keltaisen välillä. Sillä on useimmiten keltainen tai kermanvärinen vatsapuoli ja kirkkaankeltainen kaula. Nahka on suomujen välissä vaaleansininen, ja se näkyy erityisesti käärmeen nieltyä suuren saaliin ja sen puolustautuessa.[3][4][5][6][7]

Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa

Viherpuukäärmettä tavataan Australian pohjois- ja itäosien rannikolta ja sen lähialueilta.[1] Se on yleisin maan harvoista tarhakäärmeistä.[8] Uudesta-Guineasta ja sen läheisiltä saarilta tavattuja yksilöitä pidetään nykyään eri lajeihin kuuluvana.[1] Viherpuukäärme elää sekä kuivissa että kosteissa elinympäristöissä,[3] kuten avoimissa metsissä, sademetsissä, maaseudulla ja esikaupunkien puutarhoissa.[6] Se viihtyy yhtä lailla ruohomailla kuin metsissä.[3]

Elintavat muokkaa

Viherpuukäärme on nopea kiipeilijä, joka viettää suurimman osan ajastaan puissa ja pensaissa.[3][5] Se tarttuu kiinni oksista kiertämällä piiskamaisen häntänsä niiden ympärille.[3] Viherpuukäärme on terävänäköinen ja pääasiassa aktiivinen päivällä.[3][5] Se ottaa usein aurinkoa aamuisin[1] ja pakenee häirittynä nopeasti suojaan. Viherpuukäärme viettää yönsä puunkoloissa, kallionhalkeamissa, kapeissa luolissa tai hylätyissä rakennuksissa. Talvella käärmeet kokoontuvat ryhmiin pysyäkseen lämpiminä.[5][6]

Häirittynä viherpuukäärme voi päästää kloaakistaan epämiellyttävän hajun. Se saattaa myös nousta ylös ja pullistaa kurkkunsa ja ruumiinsa etuosan, jolloin sen suomujen välissä oleva vaaleansininen nahka näkyy. Saalistajan pelästyessä käärme pääsee luikertelemaan pakoon. Tarvittaessa käärme myös puree, vaikkei sillä olekaan myrkkyhampaita tai myrkkyä.[3][5]

Ravinto muokkaa

Viherpuukäärme etsii ravintonsa maasta ja matalasta aluskasvillisuudesta.[1] Se on aktiivinen peto, joka tutkii päällään lehtiä ja löysää maaperää haistaakseen saaliinsa, jonka se nielee elävänä.[3][5] Viherpuukäärmeen pääasiallista ravintoa ovat sammakot, mutta se syö myös gekkoja, skinkkejä ja muita liskoja.[3] Lisäksi sen on joskus havaittu syövän matelijoiden munia, pieniä nisäkkäitä, rannalle ajautuneita nuijapäitä ja kalaa.[5]

Lisääntyminen muokkaa

Viherpuukäärmeet parittelevat kesäkuukausina. Naaras munii kerralla 3–16 munaa, jotka kuoriutuvat usein helmi- tai maaliskuussa. Vastakuoriutuneet poikaset ovat kuonosta peräaukkoon mitattuina noin 24-senttisiä.[6][7]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f Tallowin, O., Allison, A., Shine, R., Horner, P., O'Shea, M., Parker, F., Greenlees, M. & Wilson, S.: Dendrelaphis punctulatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2018.1. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.7.2018. (englanniksi)
  2. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 2. Iilimato–Leopardit, s. 843. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01422-6.
  3. a b c d e f g h i j k Ma, Lanh: Green Tree Snake Facts Sciencing. 24.4.2017. Viitattu 22.7.2018. (englanniksi)
  4. a b Common Tree snake Wildlife QLD. Arkistoitu 19.2.2017. Viitattu 22.7.2018. (englanniksi)
  5. a b c d e f g Green Tree Snake Backyard Buddies. Foundation for National Parks & Wildlife. Viitattu 22.7.2018. (englanniksi)
  6. a b c d Wilson, Steve & Vanderduys, Eric & Couper, Patrick & Aland, Kieran: Tree Snakes (pdf) Queensland Museum. Viitattu 22.7.2018. (englanniksi)
  7. a b Green Tree Snake Queensland Museum. Viitattu 22.7.2018. (englanniksi)
  8. Tree snake Encyclopædia Britannica. 9.3.2017. Encyclopædia Britannica, inc.. Viitattu 22.7.2018. (englanniksi)