Vicente Aleixandre
espanjalainen runoilija
Vicente Pío Marcelino Cirilo Aleixandre y Merlo (26. huhtikuuta 1898 Sevilla – 14. joulukuuta 1984 Madrid)[1] oli espanjalainen runoilija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1977.[2] Aleixandren varhaistuotanto on lähellä surrealismia. Antifasististen mielipiteittensä takia hänen kirjansa olivat kiellettyjä 1936–1944.[3]
| Vicente Aleixandre | |
|---|---|
 Vicente Aleixandre |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. huhtikuuta 1898 Sevilla, Espanja |
| Kuollut | 14. joulukuuta 1984 (86 vuotta) Madrid, Espanja |
| Kansalaisuus | espanjalainen |
| Ammatti | runoilija |
| Kirjailija | |
| Palkinnot | |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Espanjan sisällissota vaikutti häneen syvästi, ja hän siirtyi yksinkertaisemman kuvakielen käyttöön. Hän kuului Ryhmä 27 -nimiseen runoilijaryhmään samoin kuin muun muassa Federico García Lorca.[3]
Teokset muokkaa
- Ámbito (1928)
- Espadas como labios (1932)
- Sombra del paraíso (1944)
- Historia del corazón (1954)
- Los encuentros (1958) proosaa; runoilijatovereiden elämäkertaluonnoksia
- En un vasto dominio (1962)
- Poemas de la consumación (1968)
- Sonido de la guerra (1972)
- Diálogos del conocimiento (1974)
- En gran noche (postuumi, 1991)
Suomennettu runo muokkaa
- Vanhus ja aurinko (El viejo y el Sol), teoksessa: Salaperäinen seurue: runoja jotka tulivat ja jäivät, suom. ja toim. Pentti Saaritsa, WSOY 1997 ISBN 951-0-22208-9
Lähteet muokkaa
- ↑ Vicente Aleixandre, Facts Nobelprize.org. Viitattu 17.5.2017. (englanniksi)
- ↑ Frängsmyr, Tore & Allén, Sture (toim.): Nobel Lectures, Literature 1968-1980. World Scientific Publishing Co, 1993. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b Petri Liukkonen Vicente Aleixandre (1898-1984). Authors’ Calendar (englanniksi)