Vereja
Vereja (ven. Верея́) on kaupunki Moskovan alueen Naro-Fominskin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Okaan laskevan Protva-joen rannalla 113 kilometriä Moskovasta lounaaseen. Asukkaita on 4 700 henkeä (vuonna 2010).lähde?
| Vereja Верея |
|
|---|---|
 Verejan keskustaa |
|
.png) lippu |
 vaakuna |
| Valtio | Venäjä |
| Subjekti | Moskovan alue |
| Piiri | Naro-Fominsk |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 5 km² |
| Korkeus | 190 m |
| Väkiluku (2010) | 4 732 |
| – Väestötiheys | 946 as./km² |
| Aikavyöhyke | UTC+3 (MSK) |
Vereja mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1371. Vuonna 1410 seutua hävittivät tataarit ja vuonna 1445 liettualaiset. Vuosina 1432–1486 kaupunki oli Verejan ruhtinaskunnan ja vuodesta 1487 lähtien Moskovaan kuuluneen lääniruhtinaskunnan keskus. Vuosina 1519–1567 se kuului Staritsan ruhtinaskuntaan. Vuonna 1610 kaupunki oli puolalaisten hallussa.
Vuodesta 1782 lähtien Vereja oli samannimisen Moskovan lääniin kuuluneen kihlakunnan keskus. 1700-luvulla kaupunki oli huomattava kauppa- ja käsityöläiskeskus. Vuonna 1812 Napoleon pysähtyi kaupungissa Venäjän-sotaretkensä aikana. 1800-luvun lopussa Vereja oli vähämerkityksinen pikkukaupunki. Toisen maailmansodan aikana seudulla käytiin kovia taisteluita. Kaupunki oli saksalaisten miehittämä marraskuusta 1941 tammikuuhun 1942.
Nykyään Vereja on maatalousalueen keskus. Kaupungissa on ompelimo ja pienimuotoista elintarviketeollisuutta.
Kaupungin historiallinen ydin on Protva-joen rannalla sijaitseva maavallein vahvistettu kreml, jonka alueella sijaitsee vuonna 1552 rakennettu ja 1600–1700-luvun vaihteessa barokkityyliseksi muutettu Kristuksen syntymän katedraali, klassistinen kellotapuli vuodelta 1802 sekä empiretyylinen hallintorakennus. Keskusta on säilyttänyt 1700-luvun suorakulmaisen asemakaavansa. Sen nähtävyyksiä ovat keskusaukiolla sijaitseva klassistinen rakennuskokonaisuus kauppahalleineen, Pyhän Eliaan (1803) ja Konstantinoksen ja Helenan (1789) kirkot sekä 1700–1800-lukujen asuinrakennukset. Protva-joen toisella rannalla sijaitsevat Jerusalemiin saapumisen (1667–1679) ja Jumalan ilmestyksen (1777) kirkot. Kremlissä on kaupungin vuonna 1812 ranskalaisista vapauttaneen kenraali Ivan Dorohovin muistomerkki.
Lähteet muokkaa
- Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 66–67. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6.
| Hallinnollinen keskus: Moskova (erillinen hallintoalue) Aprelevka | Balašiha | Bronnitsy | Dedovsk | Dmitrov | Dolgoprudnyi | Domodedovo | Drezna | Dubna | Dzeržinski | Elektrogorsk | Elektrostal | Elektrougli | Frjazino | Golitsyno | Himki | Hotkovo | Istra | Ivantejevka | Jahroma | Jegorjevsk | Jubileinyi | Kašira | Klimovsk | Klin | Kolomna | Koroljov | Kotelniki | Krasnoarmeisk | Krasnogorsk | Krasnozavodsk | Krasnoznamensk | Kubinka | Kurovskoje | Likino-Duljovo | Ljubertsy | Lobnja | Losino-Petrovski | Luhovitsy | Lytkarino | Možaisk | Mytištši | Naro-Fominsk | Noginsk | Odintsovo | Orehovo-Zujevo | Ožerelje | Ozjory | Pavlovski Posad | Peresvet | Podolsk | Protvino | Puštšino | Puškino | Ramenskoje | Reutov | Rošal | Ruza | Šatura | Sergijev Posad | Serpuhov | Solnetšnogorsk | Staraja Kupavna | Štšolkovo | Stupino | Taldom | Tšehov | Tšernogolovka | Vereja | Vidnoje | Volokolamsk | Voskresensk | Vysokovsk | Zaraisk | Železnodorožnyi | Žukovski | Zvenigorod |