Wikipedia

Venäjän hallitsijat

Wikimedia-luetteloartikkeli

Venäjän valtion juuret juontuvat viikinkiajalla syntyneestä Kiovan valtakunnasta, joka nousi mahtavimmaksi varjagien hallitsemista kaupunkilinnoituksista 800-luvun loppupuolella. Varjagien niin kutsuttu Rurikin dynastia hallitsi Venäjää yhtäjaksoisesti aina vuoteen 1598 asti. Tätä seuranneena 15 vuoden sekasortoisena aikakautena nähtiin vielä yksi varjagihallitsija, Vasili IV (1606–1610). Vuonna 1613 valtakunnankokous valitsi Venäjän tsaariksi Romanov-sukuisen Mikaelin. Romanovit hallitsivat Venäjää aina vuoden 1917 alkupuolelle. Samana vuonna valtaan nousi kommunistinen puolue ja vanha yhteiskuntajärjestys murtui, jonka jälkeen maan johtajia ei enää kutsuta hallitsijoiksi.

Venäjän hallitsija
Tunnus
Tunnus
Nikolai II Venäjän viimeinen hallitsija
Nikolai II Venäjän viimeinen hallitsija
Virka-asunto Talvipalatsi, Moskovan Kreml
Nimittäjä perinnöllinen
Perustettu 862
Ensimmäinen Rurik
Viimeinen Nikolai II
Lakkautettu 15. maaliskuuta 1917
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: pitkät tarinat ja taulukot ilman yhtään lähdettä, totta vai tarua?

Rurik ja hänen veljensä saapuvat Laatokankaupunkiin. Apollinari Vasnetsovin (1856–1933) maalaus. Nestorin kronikan mukaan Rurik on Oleg Viisaan isä.

Venäjän hallitsijan arvonimi muokkaa

Keskiajalla venäläisten hallitsijoita kutsuttiin ruhtinaiksi ja suuriruhtinaiksi. 1400-luvulla tuli käyttöön tsaarin arvonimi. Tsaari johtuu sanana latinan termistä caesar. Venäjän hallitsijalle arvonimi otettiin Bysantista sen jälkeen kun Venäjä julistautui "kolmanneksi Roomaksi" ja Itä-Rooman perinteen jatkajaksi. Terminä tsaari jäi slaavilaisen kulttuuripiirin sanaksi, kun taas saksalainen kielialue käytti suomen kielen "keisari"-termiin johtanutta "Kaiser"-muunnosta, ja muissa Euroopan kielissä latinan kantasanasta "imperator" johdettua sanaa.

Pietari I:n laajennettua ja länsimaistettua Venäjää 1700-luvun alussa Venäjä julistettiin suurvallaksi ja keisarikunnan hallitsija Pietari Suuri Isänmaan Isäksi ja Koko Venäjänmaan Keisariksi "(Vserossijski Imperator)". Venäjän hallitsijoista onkin tästä eteenpäin syytä puhua Venäjän keisarina. Arvonimi "tsaari" säilyi ennallaan, mutta ei Venäjän vaan lukuisten muiden alueiden tsaarina. Näitä olivat muun muassa Kasanin tsaari, Astrakanin tsaari, Siperian tsaari, Taurian Kersoneson tsaari muiden arvonimien ohessa. Venäläisille hän oli ja on edelleen puhekielessä tsaari, ja "keisari"- ja "tsaari"-termin välillä ei Venäjällä ole käytännössä eroa.

Suomessa Venäjän keisari hallitsi Suomen autonomisen suuriruhtinaskunnan perustuslaillisten rajoitteiden puitteissa, minkä vuoksi hänestä käytettiin Suomessa keisarin ohella myös nimitystä Suomen suuriruhtinas korostamaan Suomen autonomiaa sekä eroa Venäjän yleisen lain ja Suomen suuriruhtinaskunnan autonomian välillä.

 
Iivana Julma Viktor Vasnetsovin maalauksessa. Iivana Julmaan on suhtauduttu Venäjällä myös myönteisesti vahvana johtajana.

Hallitsijan asema muokkaa

Venäjän hallitsija oli itsevaltias. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että hallitsijan alamaisilla ei ollut säädettyä oikeutta vallankäyttöön. Samalla puuttui lain turva esivallan mielivaltaa vastaan.[1] Syy tähän löytyy pitkäaikaisesta historiallisesta kehityksestä ja muotoutuneesta kulttuurista.

Novgorodin, Kiovan ja myös Moskovan suurruhtinaat ja ruhtinaat pitivät suuren osan tärkeästä turkiskaupasta ja myös muusta kaupankäynnistä hallitsijan kontrollissa. Näin Venäjälle ei muodostunut Euroopan tapaan kauppaa käyvää voimakasta vaurastuvaa porvaristoa, joka vaatisi itselleen oikeuksia. Myöskään ylimykset eivät muodostaneet yhtenäistä säätyä, joka olisi tuonut vastapainon itsevaltiaalle, vaan pitkään jokainen palveli omaa ruhtinasta.[2]

Mongolien ja tataarien esimerkki vaikutti myös venäjän hallitsijan asemaan. Kaani oli despootti, toisinaan oikukas, ihmisten hengen ja omaisuuden yläpuolella. Kultaisen ordan keskitetty hallinto oli samalla erittäin tehokas ja toimi luonnollisena esimerkkinä Moskovan ruhtinaille. Myös Turkin sulttaanin hillittömällä terrorilla saavutetut voitot vahvistivat kuvaa armottoman kurin kulttuurin menestyksestä. Kun Novgorod poikkesi tästä eurooppalaisen kaupunkivapauden suuntaan se hävitettiin kiduttamalla, polttamalla ja raiskaamalla.[3]

Kun Iivana III nai Konstantinopolista prinsessa Sofia Palaigoksen ja Konstantinopoli kukistui, kutsuttiin Venäjällä Moskovaa toiseksi Konstantinopoliksi. Iivana IV ”Julma” otti näin itselleen tsaarin (Caesarin) arvonimen korostaakseen tätä yhteyttä ja sitä, että hän oli suoraan Jumalalle vastuussa.[4] Hän sai tästä syyn pitäytyä myös Bysantin mallin mukaisena hengellisenä johtajana. Samalla toisen Bysantin, kolmannen Rooman tsaari oli ainoana kristittynä (ortodoksina) hallitsijana velvoitettu maailmanherruuteen ja imperialismiin.[5] Huomattakoon, että maailmalla hallitsijan jo tuolloin tunnettu lisänimi ”Julma” on Venäjällä ”Ankara” (ven. Groznyi).[6] Venäjällä Iivanan lisänimestä puuttuu hirmuhallintoon liitetty negatiivinen sävy, ja nimeä ”Ankara” on toisinaan ymmärretty isällisen ankaraksi. Myöhemmin erityisesti Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin tunnetaan ihailustaan Iivanaa kohtaan. Stalin haki Iivanan toimista perusteita omalle terrorilleen.[7]

Pietari I Suuri eurooppalaisti monella tavalla takapajuista Venäjää. Hän uudisti hallintoa ja armeijaa ja ryhtyi rakennuttamaan uutta pääkaupunkia Pietaria. Myös uudet aatteet kuten valistunut itsevaltius saapuivat vähitellen Venäjälle. Ne elivät rinnakkain vanhan mallin kanssa riippuen hallitsijan tahdosta. Katariina II ja Aleksanteri II ovat tunnettuja vapaamielisestä uudistushengestä. Esimerkiksi maaorjuus lakkautettiin vasta Aleksanterin aikana vuonna 1861. Hänen edeltäjänsä Nikolai I ja seuraajansa Aleksanteri III olivat taas tunnettuja kurin kannattajia ja Venäjä tunnettu heidän aikanaan ankarasta poliisivaltiosta.

Luettelo hallitsijoista muokkaa

Muinaiset Kiovan ruhtinaat muokkaa

Ruhtinas vallassa
Kyi tuntematon
Bož noin 350–376

Novgorodin ruhtinaat muokkaa

Rurik-suku muokkaa

Pääartikkeli: Rurikin dynastia
Ruhtinas vallassa
  Rurik 862–879
  Oleg Viisas 879–882

Kiovan ruhtinaat ja suuriruhtinaat muokkaa

Kyi-suku muokkaa

Rurik-suku muokkaa

Pääartikkeli: Rurikin dynastia


Vladimirin ruhtinaat ja suuriruhtinaat muokkaa

Rurik-suku muokkaa

Pääartikkeli: Rurikin dynastia

Moskovan ruhtinaat ja suuriruhtinaat muokkaa

Rurik-suku muokkaa

Pääartikkeli: Rurikin dynastia

Venäjän tsaarit muokkaa

Rurik-suku muokkaa

Sekasorron aika muokkaa

Pääartikkeli: Sekasorron aika

Godunov-suku muokkaa

Rurik-suku muokkaa

Pääartikkeli: Rurikin dynastia

Šuiski-suku muokkaa

Rurik-suku muokkaa

Pääartikkeli: Rurikin dynastia

interregnum, useita vallantavoittelijoita 1610-1613 muokkaa

Vaasa-suku muokkaa

Pääartikkeli: Vaasa (suku)
Monarkki vallassa syntynyt avioliitto kuollut
  Ladislaus IV Puolalainen 6.9.1610 – 4.11.1612 (syrjäytetty) / 14. kesäkuuta 1634 (erosi) 9. kesäkuuta 1595
Krakova Puola 		Cecilia Renata
Marie Louise Gonzaga 		20. toukokuuta 1648 (52 vuotta)
Merkinė, Liettua

Romanov-suku muokkaa

Pääartikkeli: Romanov (hallitsijasuku)
Monarkki vallassa syntynyt avioliitto kuollut
  Mikael I 26.7.1613 – 14.7.1645 12.7.1596
Moskova 		Maria Dolgorukova 1624
Jevdokija Strešneva 5.2.1626 		14. heinäkuuta 1645 (49 vuotta)
Moskova
  Aleksei I 14.7.1645–29.1.1676 9.5.1629
Moskova 		Maria Miloslavskaja 17.2.1648
Natalja Naryškina 1.2.1671 		1. huhtikuuta 1676 (46 vuotta)
Moskova
  Fjodor III 29.5.1676–7.5.1682 9.6.1661
Moskova 		Agafia Gruševskaja 28.7.1680
Marfa Apraksina 24.2.1682 		7. toukokuuta 1682 (20 vuotta)
Moskova
  Pietari I Suuri 7.5.1682–2.11.1721 9.6.1672
Moskova 		Jevdokija Fjodorovna Lopuhina 1689
Marta Helena Skowrońska 1707 		8. helmikuuta 1725 (52 vuotta)
Pietari
  Iivana V 2.6.1682–8.2.1696 6.9.1666
Moskova 		Praskovja Fjodorovna Saltykova 1684 8. helmikuuta 1696 (29 vuotta)
Moskova

Venäjän keisarit muokkaa

Romanov-suku muokkaa

Pääartikkeli: Romanov (hallitsijasuku)

Kaikki hallitsijat vuoteen 1917 saakka on katsottu kuuluviksi Romanovien dynastiaan, vaikka teknisesti Pietari III ja kaikki keisarit Paavali I:stä alkaen olivat Holstein-Gottorpin sukua, kun taas Katariina I, Iivana VI ja Katariina II kuuluivat kokonaan muihin sukuihin.

Monarkki vallassa syntynyt avioliitto kuollut
  Pietari I Suuri 2. marraskuuta 1721 – 8. helmikuuta, 1725 9. kesäkuuta 1672
Moskova 		Jevdokija Fjodorovna Lopuhina 1689
Marta Helena Skowrońska 1707 		8. helmikuuta 1725 (52 vuotta)
Pietari

Skowroński -suku muokkaa

Monarkki vallassa syntynyt avioliitto kuollut
  Katariina I 8. helmikuuta 1725 – 17. toukokuuta 1727 15. huhtikuuta 1684
Tartumaa
Liivinmaa
Ruotsi 		Pietari I Suuri 1707 17. huhtikuuta 1727 (43 vuotta)
Pietari

Romanov-suku muokkaa

Pääartikkeli: Romanov (hallitsijasuku)
Monarkki vallassa syntynyt avioliitto kuollut
  Pietari II 18. toukokuuta 1727 – 30. tammikuuta 1730 23. lokakuuta 1715
Pietari 		naimaton 30. tammikuuta 1730 (14 vuotta)
Moskova

Mecklenburg-Schwerin-suku muokkaa

Pääartikkeli: Mecklenburg (suku)
Monarkki vallassa syntynyt avioliitto kuollut
  Anna 13. helmikuuta 1730 – 28. lokakuuta 1740 7. helmikuuta 1693
Moskova 		Kuurinmaan herttua Friedrich Wilhelm Kettler marraskuussa 1710 28. lokakuuta 1740 (42 vuotta)
Moskova

Brunswick-Bevern-suku muokkaa

Monarkki vallassa syntynyt avioliitto kuollut
  Iivana VI 28. lokakuuta 1740 – 6. joulukuuta, 1741 23. elokuuta 1740
Pietari 		naimaton 16. heinäkuuta 1764 (23 vuotta)
Pähkinälinna (murhattiin)


Romanov-suku muokkaa

Pääartikkeli: Romanov (hallitsijasuku)
Monarkki vallassa syntynyt avioliitto kuollut
  Elisabet 6. joulukuuta 1741 – 5. tammikuuta 1762 29. joulukuuta 1709
Kolomenskoje 		Aleksei Razumovski 1742 5. tammikuuta 1762 (52 vuotta)
Pietari


Holstein-Gottorp-Romanov-suku muokkaa

Pääartikkeli: Romanov (hallitsijasuku)
Monarkki vallassa syntynyt avioliitto kuollut
  Pietari III 5. tammikuuta 1762 – 9. heinäkuuta 1762 21. helmikuuta 1728
Kiel
Schleswig-Holstein 		prinsessa Sophie Friederike Auguste von Anhalt-Zerbst
16. elokuuta 1745 		17. heinäkuuta 1762 (34 vuotta) (murhattu)
Ropsunhovi

Askania-suku muokkaa

Pääartikkeli: Askania (suku)
Monarkki vallassa syntynyt avioliitto kuollut
  Katariina II
(Katariina Suuri) 		9. heinäkuuta 1762 – 6. marraskuuta 1796 2. toukokuuta 1729
Preussin kuningaskunnassa
Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta 		Pietari III 16. elokuuta 1745 6. marraskuuta 1796 (67 vuotta)
Pietari

Holstein-Gottorp-Romanov-suku muokkaa

Pääartikkeli: Romanov (hallitsijasuku)
Monarkki vallassa syntynyt avioliitto kuollut
  Paavali I 17. marraskuuta 1796 – 23. maaliskuuta 1801 1. lokakuuta 1754
Pietari 		prinsessa Wilhelmina Luisa von Hessen-Darmstadt, Natalia Aleksejevna
29. syyskuuta 1773
prinsessa Sofia Dorotea Augusta Luise von Württemberg, Maria Fjodorovna
26. syyskuuta 1776 		23. maaliskuuta 1801 (46 vuotta) (murhattu)
Pietari
  Aleksanteri I 24. maaliskuuta 1801 – 1. joulukuuta 1825 23. joulukuuta 1777
Pietari 		prinsessa Louise Marie Auguste von Baden, Elisabet Aleksejevna 28. syyskuuta 1793 1. joulukuuta 1825 (47 vuotta)
Taganrog
  Nikolai I 26. joulukuuta 1825 – 2. maaliskuuta 1855 6. heinäkuuta 1796
Hatsina 		Preussin prinsessa Friederike Luise Charlotte Wilhelmine, Aleksandra Fjodorovna
13. heinäkuuta 1817 		21. maaliskuuta 1855 (58 vuotta)
Pietari
  Aleksanteri II 2. maaliskuuta 1855 – 13. maaliskuuta 1881 29. huhtikuuta 1818
Moskova 		prinsessa Marie Maximilianne Wilhelmine Auguste Sophie von Hessen-Darmstadt, Maria Aleksandrovna
16. huhtikuuta 1841 		13. maaliskuuta 1881 (62 vuotta) (murhattu)
Pietari
  Aleksanteri III 13. maaliskuuta 1881 – 1. marraskuuta 1894 10. maaliskuuta 1845
Pietari 		Tanskan prinsessa Dagmar Marie Sophie Frederikke, Maria Fjodorovna
9. marraskuuta 1866 		1. marraskuuta 1894 (49 vuotta)
Jalta, Krim
  Nikolai II 1. marraskuuta 1894 – 15. maaliskuuta 1917 6. toukokuuta 1868
Tsarskoje Selo 		prinsessa Alix Viktoria Helene Luise Beatrix von Hessen-Darmstadt, Aleksandra Fjodorovna
26. marraskuuta 1894 		17. heinäkuuta 1918 (50 vuotta)(murhattu)
Jekaterinburg, Neuvosto-Venäjä

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Luntinen Pertti, Keisari-Venäjän aatehistoria, GAUDEAMUS, Ky Mäntän kirjapaino Mänttä 1981, s. 8.
  2. ↑ Luntinen, s. 8.
  3. ↑ Luntinen, s. 9.
  4. ↑ Luntinen, s. 10
  5. ↑ Luntinen, s. 10.
  6. ↑ Venäjän historia, Kirkinen Heikki (toim.), Kolmas painos, Helsingissä kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu 2004, s. 95.
  7. ↑ Radzinski, Edvard, Stalin, WS Bookwell Oy, Juva 2003, kuudes painos, s. 576, 595–596.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Venäjän_hallitsijat&oldid=22305726”