Velkoja
Velkoja on velkasuhteen osapuolena oleva henkilö tai oikeushenkilö, jolla on saamisoikeus toista osapuolta eli velallista kohtaan.[1] Velan oikeusperusteena voi olla velallisen antama sitoumus, sopimus, vahingonkorvausvelvollisuuden aikaansaanut teko, perusteettoman edun saaminen tai viranomaisen päätös.[2] Jos velkojia on useita eli kyseessä on yhteisvelkasuhde, he määräävät koko velasta yhteisesti ja kukin voi vaatia velalliselta vain omaa osuuttaan.[3]
Velkojalla, jonka saatavan perusteella on ulosmitattu osuus kuolinpesästä, on pesän osakkaan lailla oikeus vaatia perinnönjakoa.[4] Kuolinpesän osakkaan ulosmittausvelkojalla on myös oikeus saada tuomioistuin määräämään kuolinpesälle pesänselvittäjä.[5] Konkurssivelkoja on saatavan haltija, joka on konkurssivalvonnassa valvonut vaateensa.[6] Velkojainkokous on konkurssipesässä ylintä päätösvaltaa käyttävä toimielin, jossa konkurssivelkojan äänivallan suuruus riippuu saatavan suuruudesta.[7] Velkojainkuulustelu on alioikeuden istunto, jossa ratkaistaan, onko edellytyksiä täysimittaiseen konkurssimenettelyyn vai lopetetaanko menettelyn jatkaminen.[8] Velkojansuoja tarkoittaa varallisuusoikeuden haltijalle kuuluvaa suojaa ulosmittauksen toimittamisen tai konkurssin alkamisen jälkeen ilmaantuvia velkojia vastaan.[9]
Lähteet muokkaa
- ↑ Suomalainen tietosanakirja, Weilin+Göös 1989–1993.
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965.
- ↑ Spectrum, WSOY 1976–1983, hakusana velkasuhteet, osa 13 sivu 209.
- ↑ Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa III palsta 440.
- ↑ Encyclopædia iuridica fennica, osa III palsta 478
- ↑ Encyclopædia iuridica fennica, osa IV palsta 183.
- ↑ Encyclopædia iuridica fennica, osa IV palsta 833.
- ↑ Encyclopædia iuridica fennica, osa IV palsta 834.
- ↑ Encyclopædia iuridica fennica, osa I palsta 998–999.