Veikko Olavi Reinikainen (4. kesäkuuta 1920 Helsinki30. huhtikuuta 1998 Vence, Ranska)[1] oli suomalainen juristi ja yritysjohtaja, joka toimi kansainvälisen lääketeollisuuden johtotehtävissä 1960–1980-luvuilla.

Reinikainen kirjoitti ylioppilaaksi 1940, osallistui talvisotaan rannikkotykistössä ja jatkosotaan saksalaisten yhteysupseerina Lapissa, suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1946, sai varatuomarin arvon 1949 ja väitteli lakitieteen tohtoriksi 1956.[1] Hän oli Helsingin yliopiston dosentti 1956–1985.[2] Reinikainen toimi Suomen Teollisuusliiton johtajana vuosina 1955–1960, Suomen Metalliteollisuusyhdistyksen toimitusjohtajana 1960–1962 ja Raision tehtaiden toimitusjohtajana 1962–1964, minkä jälkeen hän siirtyi ulkomaille. Hän oli vuosina 1965–1967 lääketeollisuusyhtiö Pfizerin Espanjan-tehtaiden johtajana ja sen jälkeen Pfizerin Saksan, Italian ja lopuksi koko Euroopan tehtaiden johtajana, vuosina 1972–1976 Revlonin lääketeollisuuden kansainvälisenä johtajana, vuosina 1976–1978 Synthélabon kansainvälisenä johtajana ja vuosina 1978–1983 Nestlén varajohtajana lääketeollisuuden toimialalla. Vuosina 1983–1994 Reinikainen johti omaa konsulttiyritystään Genevessä Sveitsissä. Hän oli kansainvälisen asianajajaliiton Association Internationale des Sciences Juridiquesin puheenjohtaja vuosina 1979–1980.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Ermei Kanninen: Lakitieteen tohtori Veikko Reinikainen (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 8.5.1998. Viitattu 21.6.2018.
  2. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 7, palsta 396
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.