Varusmiespappi

Varusmiespappi ja varusmiesdiakoni ovat varusmiehiä, jotka suorittavat varusmiespalvelustaan puolustusvoimien kirkollisen työn alaisuudessa. Varusmiespapin tulee olla vähintään nollannen vuoden teologian opiskelija. Varusmiesdiakonin taas tulee olla vähintään opiskelemassa sosionomiksi tai yhteisöpedagogiksi (kirkollinen kelpoisuus). Useimmat kirkolliselle alalle hakeutuvat suorittavat asepalveluksensa sitten, kun ovat saaneet kirkollisen opiskelupaikan.

Varusmiespapin koulutushaaramerkki

Varusmiespapilla ja -diakonilla ei, toisin kuin vakituisella sotilaspapistolla, ole erillistä palvelusarvoa, vaan normaali varusmiehen sotilasarvonsa.

Koulutus ja toiminta

Varusmiespapit ja -diakonit koulutetaan kaksiosaisella Varusmiespappi- ja -diakonikurssilla (VPDK I ja II). Vähittäispääsyvaatimuksena kurssille on diakonin tai kirkon nuorisotyönohjaajan koulutus tai alan opiskeleminen, tai papin tai teologian ylioppilaan koulutus. Lisäksi varusmiespapin tulee kuulua joko Suomen evankelisluterilaiseen tai Suomen ortodoksiseen kirkkoon. Myöhemmin tätä käytäntöä on venytetty hieman, nimittäin palveluksessa on myös ollut esimerkiksi helluntalaisia varusmiespappeja, ja varusmiespappeja jotka eivät vastaanottaneet teologian opiskelupaikkaa vaikka siihen hakivat.

VPDK I keskittyy rauhan ajan kirkolliseen työhön. Kurssin suorittamisen jälkeen varusmies palvelee kirkollisessa työssä, ellei häntä ole valittu koulutettavaksi reservin aliupseeriksi tai upseeriksi reservissä. VPDK II pidetään johtajakaudella. Kurssin jälkeen jatkuu harjoittelu joukko-osastoissa kirkollisen työn tehtävissä.

Varusmiespappi toimii varuskunnassa sotilaspastorin tai kenttärovastin alaisuudessa. Tehtäviin kuuluu toiminnan kuten hartaustilaisuuksien, raamattupiirien ja hengellisten tapahtumien järjestämistä. Pääasiassa varusmiespappi kuitenkin toimii sotilaspastorin apulaisena.

Lähteet

Kirkollinen työ puolustusvoimissa