Varesin kansanhallitus
Johannes Varesin kansanhallitus oli 21. kesäkuuta 1940 – 25. elokuuta 1940 Virossa toiminut nukkehallitus, jota johti pääministeri Johannes Vares-Barbarus. Edeltävän, Jüri Uluotsin johtaman Viron tasavallan hallituksen Neuvostoliitto pakotti eroamaan ja nimitytti presidentti Konstantin Pätsillä Varesin niin sanotun kansanhallituksen. Virallisesti kyseessä oli siis Viron tasavallan viimeinen hallitus ennen sen ”liittymistä” Neuvostoliittoon. Hallitus nimitettiin Viron perustuslain mukaisesti, mutta se kuitenkin muodostettiin Neuvostoliiton sanelemalta pohjalta ja se toimitti perustuslain vastaisesti vaalit, joiden tuloksena Virosta muodostettiin sosialistinen neuvostotasavalta.[1]
Moskovan ohjeiden mukaisesti hallituslista esitettiin presidentti Pätsille 21. kesäkuuta. Samaan aikaan organisoitiin mielenilmauksia, joiden joukossa oli tukikohtien sotilaita ja tukikohtien venäläisiä työläisiä. Päts joutui suostumaan painostuksen alaisena ministerilistan hyväksymiseen. Ministereistä Vares, Nigol Andresen ja Johannes Semper olivat tunnettuja kulttuuri-ihmisiä Virossa. Kukaan ministereistä ei ollut laittoman Viron kommunistipuolueen jäsen, vaan he olivat joko vasemmistososialisteja tai puolueisiin kuulumattomia. He eivät olleet mitenkään valmistautuneet ministerin tehtävään, vaan hallituksen jäsenyys tuli kaikille paitsi Varekselle yllätyksenä. Uuden hallituksen muodostamisen tuli näyttää mahdollisimman normaalilta ja lailliselta. Tarkoitus oli luoda ulkomaisen mielipiteen kannalta kuvaa demokratian palautumisesta ja rauhoittaa väestön mielialoja. Hallitusohjelma laadittiin Viroon saapuneen neuvostojohtaja Andrei Ždanovin yksityiskohtaisessa ohjauksessa. Uusi kansanhallitus ilmoitti yhdessä Ždanovin kanssa laaditun julistuksen mukaan:
»hallitus ilmoitti hajotuttavansa kansan todellista tahtoa edustamattoman parlamentin ja järjestävänsä uudet vaalit, kieltävänsä kansalle vihamieliset järjestöt ja puhdistavansa valtiokoneiston ”rikollisista aineksista”.»
Uudet ministerit selostivat hallituksen tavoitteita lukuisissa puheissa ja haastatteluissa kesäkuun jälkipuoliskolla. Ministerien lausunnoissa oli ristiriitaisuuksia ja kysymyksiä herättäviä lupauksia. Juhannuspuheessaan pääministeri Vares kehotti kansalaisia jatkamaan rauhallista työtään ja tukemaan hallituksen politiikkaa. Hallituksen päämääränä oli saattaa kansalaisvapaudet uudelleen voimaan ja toimia Neuvostoliiton kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti. Pääministeri lausui:
Meidän kohtalomme on liittänyt meidät kansojen ystävään Neuvostoliittoon. Me tiedämme, että Neuvostoliitto on ainoa valtio maailmassa, joka on kunnioittanut jokaisen kansan ja kansallisuuden itsenäistä olemassaoloa ja elämää niin omalla alueellaan kuin sen ulkopuolella.[2]
Ždanovin painostuksesta presidentti Päts antoi julistuksen uusista vaaleista, jotka kansanhallitus päätti järjestää 14. ja 15. heinäkuuta. Tämä oli Viron lakien mukaan laitonta, sillä vaalit olisi pitänyt järjestää aikaisintaan 35 päivän kuluttua niiden määräämisestä. Nyt aikaa järjestämiseen jäi vain yhdeksän päivää. Kansanhallitus loi voimassa olevan perustuslain vastaisesti samassa yhteydessä uuden vaalilain, jonka säätäminen olisi ollut parlamentin tehtävänä. Samassa yhteydessä ylähuone lakkautettiin ja vaaleissa valittiin vain alahuone (viroksi riigivolikogu). Vaaleihin muodostettiin kommunistipuolueen johdolla laajapohjainen vaaliliitto, Viron työkansan liitto (ETRL) (viroksi Eesti Töötava Rahva Liit). Vaaleissa valittiin parlamenttiin 80 ETRL:n edustajaa. Vaaleissa oli valittavissa vain yksi opposition ehdokas.[3][4]
Yritys saada hallitus kansan silmissä hyväksytyksi ja hankkia sille kannatusta ei jäänyt tuloksettomaksi. Joukko kirjailijoita, eri työyhteisöt, kuvataiteilijoiden keskusliitto, ylioppilasyhdistykset ja kauppa- ja teollisuuskamarin valtuuskunta sekä kansanpuolue professori Jaan Tõnissonin välityksellä ilmaisivat kesä-heinäkuun vaihteessa uudelle hallitukselle tukensa.[2]
Varesin hallitus oli ilmoittanut ohjelmassaan kieltävänsä kansalle vihamieliset järjestöt. Isamaaliit kiellettiin 26.6. hallituksen päätöksellä. Seuraavana päivänä lakkautettiin Kaitseliit nuorisojärjestöineen. Myös Eesti Rahvuslaste Klubide Liit ja Pelastusarmeijan Viron järjestö lakkautettiin.[2]
Uusi 21. heinäkuuta kokoontunut parlamentti julisti Viron sosialistiseksi neuvostotasavallaksi, päätti Viron liittämisestä Neuvostoliittoon, talouselämän kansallistamisesta ja uudesta perustuslaista. Presidentti Pätsin tehtävät siirrettiin tällöin hallituksen päämiehelle Johannes Varesille. Kansanhallitusta johti tämän jälkeen varapääministeri Hans Kruus. Hallitus oli jo siihen mennessä hyväksynyt useita Neuvostoliiton lähetystön ohjeiden mukaisia asetuksia. Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi 6. elokuuta Neuvosto-Viron liittymisen osavaltiona Sosialististen neuvostotasavaltojen liittoon.[5]
Kansanhallituksen kausi päättyi 25. elokuuta 1940. Pääministeri Johannes Varesista oli tullut Neuvosto-Viron parlamentin eli Korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtaja. Varesin kansanhallituksen ministereistä aikanaan vältti sekä vankeuden että väkivaltaisen kuoleman vain Johannes Semper. Hallitus muutettiin Neuvostoliittoon liittämisen jälkeen kansankomissaarien neuvostoksi. Sen uutena johtajana oli johtava virolainen kommunisti Johannes Lauristin.[6]
Kansanhallituksen ministerilista muokkaa
| Tehtävä | Ministeri | Tehtävissä |
|---|---|---|
| pääministeri | Johannes Vares | 21.6.–25.8.1940 |
| varapääministeri | Hans Kruus | 21.6.–25.8.1940 |
| ulkoministeri | Nigol Andresen | 21.6.–25.8.1940 |
| sisäministeri | Maksim Unt | 21.6.–21.7.1940 |
| oikeusministeri | Boris Sepp Friedrich Niggol |
21.6.–5.7.1940 5.7.–25.8.1940 |
| maatalousministeri | Aleksander Jõeäär | 21.6.–25.8.1940 |
| opetusministeri | Johannes Semper | 21.6.–25.8.1940 |
| talousministeri | Juhan Nihtig | 21.6.–25.8.1940 |
| sotainisteri | Tõnis Rotberg | 21.6.–25.8.1940 |
| tieministeri | Orest Kärm | 21.6.–25.8.1940 |
| sosiaaliministeri | Neeme Ruus | 21.6.–25.8.1940 |
Lähteet muokkaa
- Zetterberg, Seppo: Viron historia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 9517465203.
Viitteet muokkaa
- ↑ NSV Liidu sõjaväebaaside paigutamine Eesti Vabariigi territooriumile 1939. aastal ESTONICA - Entsüklopeedia Eestist. Eesti Instituut. Arkistoitu 9.6.2021. Viitattu 9.6.2021. (viroksi)
- ↑ a b c Hyytiä, Osmo: Viron kohtalontie 1933...1939...1940, s. 242-245. Yliopistopaino, 1992. ISBN 951-570-143-0.
- ↑ Zetterberg 2007, s. 626
- ↑ Hyytiä, Osmo: Viron kohtalontie 1933...1939...1940, s. 229-241. Yliopistopaino, 1992. ISBN 951-570-143-0.
- ↑ Zetterberg 2007, s. 629
- ↑ Zetterberg 2007, s. 630-633
|
Edeltäjä: Uluotsin hallitus |
Viron hallitus 1940 |
Seuraaja: Lauristinin johtama Neuvosto-Viron kansankomissaarien neuvosto |