Wikipedia

Vanilja

kiipijäkasvi ja mauste

Vanilja (Vanilla planifolia) on kämmekkäkasvien (Orchidaceae) heimoon kuuluva päällysvieraana elävä kiipijäkasvi. Sen varsi on useiden metrien pituinen, lehdet paksut, kukat kellanvihreät, hedelmä litumainen ja 15–20 sentin pituinen sekä kota hieman käyrä. Vanilja on myös kasvin siemenkodista valmistettava, melko arvokas mauste.[3] Vanilla planifolia -orkideoja on yli 150 erilaista ja se on ainoa orkidea, jonka siemenkodasta kasvaa hedelmä.[4] Luontaisesti pölyttäjäksi kelpaa vain tietty Väli-Amerikassa elävän Melipona-suvun mehiläinen, mutta käytännössä ihmisillä on mahdollisuus pölyttää kasvi puisella neulalla ilman kyseistä mehiläistä.[4] Kasvi kukkii vain kerran vuodessa yhden päivän ajan.[4]

Vanilja
Uhanalaisuusluokitus

Erittäin uhanalainen [1]

Erittäin uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Asparagales
Heimo: Kämmekkäkasvit Orchidaceae
Suku: Vaniljat Vanilla
Laji: planifolia
Kaksiosainen nimi

Vanilla planifolia
B.D.Jackson[2]

Synonyymit
  • Vanilla fragrans
Katso myös

  Vanilja Wikispeciesissä
  Vanilja Commonsissa

Historia muokkaa

Vanilja on alun perin Keski- ja Etelä-Amerikasta. Ensimmäiset vaniljaa viljelleet ihmiset olivat nykyisen Meksikon alueella asuneet totonaakit. Kun asteekit valloittivat totonaakkien asuinalueet, omaksuivat nämä myös vaniljan viljelyn.[5]

Asteekit käyttivät vaniljaa pyhän juomansa kaakaon maustamiseen. 1500-luvun loppupuolella espanjalaiset toivat mausteen Eurooppaan ja maustoivat sillä suklaata. Meksiko oli johtava vaniljantuottaja, kunnes ranskalaiset oppivat vaniljan jalostamisen taidon totonaakeilta ja levittivät vaniljan viljelyä siirtomaihinsa.

Eurooppalaiset pyrkivät pitkään kasvattamaan vaniljaa sen alkuperäisen kasvualueen ulkopuolella, mutta tulokset jäivät huonoiksi. Vuonna 1836 belgialainen kasvitieteilijä Charles Morren havaitsi, että vaniljan kukkia pölyttävät Melipona-sukuiset mehiläiset olivat avainasemassa vaniljan kasvattamisessa. Viisi vuotta myöhemmin Réunionilla orjana ollut poika nimeltä Edmond Albius kehitti metodin, jonka avulla ihminen saattoi käsin hedelmöittää vaniljan ilman mehiläisiä. Keksintö levisi nopeasti mm. Madagascarille.[6][7]

Alkuperäisellä kasvualueellaan, nykyisen Meksikon alueella, vanilja ei enää juurikaan kasva.[8][9]

Mauste muokkaa

Vaniljaa luonnehditaan joskus maailman toiseksi kalleimmaksi mausteeksi sahramin jälkeen.[4] Korkea hinta johtuu valmistuksen työläydestä.[4] Vaniljan kilohinta voi vähittäiskaupassa olla jopa 2 000 euron luokkaa. Mauste on kuitenkin hyvin riittoisaa, mikä on yksi osasyy sen laajaan suosioon.

 
Vaniljaa (Vanilla planifolia) hedelmineen (Réunion, 2004).
 
Mausteena käytettäviä siemenkotia (vaniljatankoja).

Vanilja saadaan pääasiallisesti Vanilla planifolia -lajin siemenkodista. Se tunnetaan myös nimellä "Madagascar-Bourbon"-vanilja.[10] Sitä saadaan myös Vanilla pompona- ja Vanilla tahitiensis -lajeista. Vaniljan tavallisin muoto on aromikas bourbon-vanilja, mutta meksikolainen vanilja on sitä mausteisempaa.[4]

Kasvista saatua vaniljatankoa täytyy käsitellä 3–5 kuukautta ennen kuin hedelmä on valmis käytettäväksi.[4] Hedelmien aromaattinen maku kehittyy vasta erityisessä käymiskäsittelyssä, jossa hedelmä mustuu. Tätä käsiteltyä vaniljan siemenkotaa käytetään jauhettuna tai pilkottuna usein jälkiruokien mausteena. Aromi johtuu muun muassa vanilliinista, jota hedelmissä on 1,5–2,5 prosenttia.

Tuotanto muokkaa

 
Vaniljaviljelmää Réunionin saarivaltiossa (2004).

Vaniljaa viljellään hedelmiensä vuoksi kotiseudullaan Etelä-Meksikossa ja muualla tropiikin alueilla. Bourbon-vaniljaa viljellään Réunionilla (entiseltä nimeltään Bourbon), Madagaskarilla ja muilla Intian valtameren saarilla.[4] Madagaskar on maailman suurin vaniljantuottajamaa, joka vuonna 2016 tuotti runsaan kolmanneksen maailman vaniljasta.[11][12] Kasvin istuttamisesta hedelmän myymiseen menee noin kolme vuotta.[4]

YK:n maatalousjärjestö FAO:n tilastojen mukaan vuonna 2016 maailmassa tuotettiin yhteensä 7 941 tonnia vaniljaa. Suurimmat tuottajamaat olivat Madagaskar (36,8 %), Indonesia (29,0 %), Kiina (11,1 %), Meksiko (6,5 %), Papua-Uusi-Guinea (6,3 %).[11] Muista tuottajamaista (vuosituotanto 100-350 t) mainittakoon Turkki, Uganda ja Tonga. Maailman mittakaavassa pieni osuus vaniljaa tuotetaan myös FAO:n tilaston ulkopuolisissa muissa maissa kuten Intiassa.[13]

Vanilliini muokkaa

Pääartikkeli: Vanilliini
 
Vanilliinin rakenne

Vaniljan tuoksu ja maku koostuu useista aineista, joista tunnetuimman ja pääasiallisen tuoksun ja maun antaa vanilliini. Vanilliinia saadaan tuotettua kahdella tavalla: joko uuttamalla vaniljasta tai valmistamalla sitä synteettisesti. 98 % vaniljan makuisista tuotteista sisältää oikeasti synteettistä vanilliinia, joka on huomattavasti halvempaa.[4] Synteettinen vanilliini muistuttaa tuoksultaan ja maultaan vaniljaa, mutta on hinnaltaan paljon halvempaa. Niinpä synteettisesti valmistettua vanilliinia suositaan elintarvike- ja kosmetiikkateollisuudessa. Vanilliinin systemaattinen nimi on 4-hydroksi-3-metoksibentsaldehydi ja kaava on C8H8O3.

Synteettisesti valmistettu vanilliini luokitellaan luontaisen kaltaiseksi aromiaineeksi. Etyylivanilliini (C9H10O3) valmistetaan myös synteettisesti, mutta sen molekyylirakenne eroaa vanilliinista, minkä takia se luokitellaan keinotekoiseksi makuaineeksi. Sen maku on vanilliiniin verrattuna pistävä ja voimakkuudeltaan moninkertainen.

Synteettistä vanilliinia valmistetaan ligniinistä, joka on selluloosateollisuuden sivutuote.[4] Sen suurin tuottaja on norjalainen puunjalostusteollisuus.

Käyttö muokkaa

Vaniljaa ja vanilliinia käytetään paitsi ruoanvalmistuksessa (vaniljajäätelö, vaniljakastike, leivonnaiset, kaakao, suklaa), myös kosmetiikassa hajusteena ja osana lääkevalmisteita. Karjan rehuun lisättynä vaniljan maku lisää eläinten ruokahalua ja sitä kautta nopeuttaa niiden kasvua.

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Vega, M., Hernández, M., Herrera-Cabrera, B.E. & Wegier, A.: Vanilla planifolia IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.2. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.7.2019. (englanniksi)
  2. ↑ ITIS: Vanilla planifolia (englanniksi)
  3. ↑ Flora of North America: Vanilla planifolia (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g h i j k Valpuri Haapala: Mtv.fi: Jopa 98 prosenttia tuotteista "kopioita" – tätä et tiennyt vaniljasta Mtvuutiset.fi / Makuja 16.12.2017. Viitattu 24.9.2020.
  5. ↑ The History of Vanilla National Geographic Society. 23.10.2014. Viitattu 12.12.2023. (englanniksi)
  6. ↑ Sethi, Simran: The Bittersweet Story of Vanilla Smithsonian Magazine. Viitattu 12.12.2023. (englanniksi)
  7. ↑ Edmond Albius: the boy who revolutionised the vanilla industry The Linnean Society. Viitattu 12.12.2023. (englanniksi)
  8. ↑ Jopa 98 prosenttia tuotteista "kopioita" – tätä et tiennyt vaniljasta MTV Uutiset. 16.12.2017. Viitattu 12.12.2023.
  9. ↑ Vanilla Struggles To Survive In Mexico NPR. 26.12.2019. Viitattu 12.12.2023. (englanniksi)
  10. ↑ Vanilla growing regions (...Madagascar is the world's primary growing region, cured vanilla beans are produced in the Comoros Islands, French Polynesia, Guatemala, India, Indonesia, Mexico, Sri Lanka, Tonga and Uganda.) 7.1.2008. The Rodell Company. Arkistoitu 10.6.2008.
  11. ↑ a b FAOSTAT - Crops: Vanilla (Valinnat: Countries: Select All; Items: Vanilla; Elements: Production Quantity; Years: 2016) FAO, fao.org. Viitattu 27.8.2018. (englanniksi)
  12. ↑ Madagascar unrest raises interest in Indian vanilla Food Navigator 20.3.2009
  13. ↑ Vanilla Spices Board India, indianspices.com. Viitattu 27.8.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Yrtit ja mausteet
Yrtit
Muut maustekasvit
Hedelmät:
Siemenet:
Juuret ja maavarsi:
Kuori:
Muut kasvinosat:
Epäorgaaniset mausteet
Maustesekoitukset
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vanilja&oldid=22129302”