Vanhatanskankanakoira

Vanhatanskankanakoira (tansk. Gammel Dansk Hønsehund) on tanskalainen koirarotu.

Vanhatanskankanakoira
Avaintiedot
Alkuperämaa	Tanska
Määrä	Suomessa rekisteröity 4
Rodun syntyaika	1710
Alkuperäinen käyttö	kanalintujen metsästys (seisova lintukoira)
Nykyinen käyttö	metsästyskoira
Muita nimityksiä	Gammel Dansk Hønsehund, Old Danish Pointer, chien d'arret danois ancestral, Altdänischer Vorstehhund, antiguo perro de muestra danés, vana-taani linnukoer, Old Danish Chicken Dog
FCI-luokitus	ryhmä 7 Seisovat lintukoirat alaryhmä 1.1 Mannermaiset "braque"-tyyppiset; #281
Ulkonäkö
Paino	uros 30–35 kg; narttu 26–31 kg
Säkäkorkeus	uros 54–60 cm; narttu 50–56 cm
Väritys	valkoruskea
Infobox OK

Ulkonäkö

Vanhatanskankanakoira näyttelyssä.

Vanhatanskankanakoira maailmanvoittaja-näyttelyssä Puolassa.

Vanhatanskankanakoiran pää.

Vanhatanskankanakoira on keskikokoinen, vahvarakenteinen ja suorakaiteen muotoinen. Urokset ovat selvästi narttuja rotevampia ja voimakkaampia. Pää on leveä ja lyhyt, kallo selvästi kaareva, otsapenger ei korostunut. Silmät ovat keskokoiset ja mieluiten tummanruskeat. Korvat ovat riippuvat, leveät ja hieman pyöreäkärkiset. Kuononselkä on leveä, kirsu väriltään maksanruskea, jonka sävy vaihtelee vaaleasta tummaan. Purenta on leikkaava. Kaulassa esiintyy löysää kaulanahkaa, joka ei kuitenkaan saa olla liioiteltu. Rintakehä on syvä ja leveä (varsinkin uroksilla). Häntä on keskipitkä ja asennoltaan riippuva. Karvapeite on lyhyt ja tiheä. Väritys on valkoinen ruskein merkein, jossa ruskea voi esiintyä joko laikkuina tai pilkutuksena/täplityksenä. Urosten säkäkorkeus vaihtelee 54–60 cm (mieluiten yli 56 cm) ja narttujen 50–56 cm (mieluiten yli 52 cm) välillä. Urokset painavat noin 30–35 kg ja nartut 26–31 kg.

Luonne ja käyttäytyminen

Rotu on rauhallinen, rohkea, määrätietoinen ja tasapainoinen. Narttuja kuvaillaan uroksia oikukkaammiksi ja vilkkaammiksi.

Alkuperä

Vanhatanskankanakoira vuodelta 1915.

Morten Bak aloitti rodun jalostamisen Glenstrupissa noin vuonna 1710 risteyttämällä paikallisten maatilojen ajokoiria ja mustalaisten koiria keskenään. Ensiksi mainitut olivat todennäköisesti muinaisen hubertuksenajokoiran ja viimeksi mainitut espanjalaisten seisojien jälkeläisiä. Tuloksena oli metsästyskoira, jota kutsuttiin alun alkaen mm. nimellä bakhund. Maanviljelijät puolestaan käyttivät siitä nimitystä vihikoira viitaten hubertuksenajokoiran (nykyisen vihikoiran kantarotu) perimään.

Katso myös

• Herthapointteri