Valtionetu (ransk. raison d'État, saks. Staatsräson) on historiallinen poliittisen toiminnan periaate, jonka mukaan tavoitteena pitää olla valtion olemassaolon turvaaminen. Periaatteen merkittävin puolestapuhuja oli italialainen Niccolò Machiavelli (1469–1527). Pyrkimys valtionedun esiintuomiseen oli tärkeässä asemassa yksinvaltiaiden aikana, mutta 1800-luvulla se heikkeni ja sai piirteitä reaalipolitiikasta eli tavoitteiden asettamisesta toteuttamismahdollisuuksien mukaisiksi.[1][2]

Lähteet muokkaa

  1. Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965, hakusana valtionetu.
  2. Tiihonen, Seppo: Vallan kumoukset Suomessa 1917-1919. Suomi ja vallan verkostot, s. 18. Otava, 2019. ISBN 978-951-1-33630-3.