Valkotarhakotilo
Valkotarhakotilo tai valkohuulitarhakotilo (Cepaea hortensis) on tarhakotiloiden heimoon kuuluva maakotilolaji. Sen kuori on 1,2–1,5 senttimetriä korkea ja 1,8–2,0 senttimetriä leveä.
| Valkotarhakotilo | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Nilviäiset Mollusca |
| Luokka: | Kotilot Gastropoda |
| Lahko: | Keuhkokotilot Pulmonata |
| Heimo: | Tarhakotilot Helicidae |
| Suku: | Cepaea |
| Laji: | hortensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cepaea hortensis |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Ulkonäkö muokkaa
Valkotarhakotilon kuoren väritys on vaihteleva ja usein näyttävä. Erillisistä värimuodoista joidenkin kuori on yksivärisen keltainen ja toisissa taas on 1–5 ruskeaa juovaa. Suomessa tavallisin värimuoto on viisijuovainen.
Valkotarhakotilon erottaa lähisukuisesta tummatarhakotilosta lähinnä huulen eli täysikasvuisen kotilokuoren aukon reunuksen väristä, joka valkotarhakotilolla on vaalea ja tummatarhakotilolla musta. Tummatarhakotilo on myös vähän suurempi kuin valkotarhakotilo.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Valkotarhakotilon päälevinneisyysalue on Keski- ja Länsi-Euroopassa. Suomessa sitä tavataan maan etelä- ja lounaisosan rehevissä lehdoissa ja puutarhoissa.
Ravinto muokkaa
Valkotarhakotilo syö kasvien vihreitä sekä lakastuneita osia. Sille kelpaavat esimerkiksi nokkosen lehdet, joiden polttavat rauhaset eivät satuta kotiloa.
Saalistajat muokkaa
Kotiloita syövät myyrät ja linnut, etenkin rastaat.
Lähteet muokkaa
- ↑ Neubert, E.: Cepaea hortensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.8.2014. (englanniksi)
- ↑ Valkotarhakotilo – Cepaea hortensis Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Nordsieck, R.: Banded Snails (Cepaea Held 1838) Weichtiere.at. Arkistoitu 18.11.2009. Viitattu 31.10.2009. (englanniksi)