Valkoposkitiira
Valkoposkitiira (Chlidonias hybridus) on Suomessa harvoin vieraileva merilintu. Se jaetaan alalajeihin asuinpaikkansa mukaan.
Valkoposkitiira | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
Heimo: | Lokit Laridae |
Alaheimo: | Tiirat Sterninae |
Suku: | Mustatiirat Chlidonias |
Laji: | hybrida |
Kaksiosainen nimi | |
Chlidonias hybrida |
|
Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Linnun pituus on 26 cm ja paino 60–100 g. Vanha kesäpukuinen lintu muistuttaa tuttuja kala- ja lapintiiraamme, mutta pyrstön lovi on matala ja puku kauttaaltaan harmaampi. Koivet ja nokka ovat punaiset.
Esiintyminen muokkaa
Esiintyy laikuittain Etelä- ja Keski-Euroopassa sekä sieltä itään Intiaan ja Kiinaan. Yksi alalaji pesii Australiassa ja toinen Itä-Afrikassa. Euroopassa ja Aasiassa asuvat valkoposkitiirat muuttavat talveksi Afrikkaan ja Etelä-Aasiaan.
Elinympäristö muokkaa
Pesii umpeen kasvavilla ja ruohottuneilla sisämaan järvillä ja jokien varsilla ja suistoissa. Ruokailumaastona voivat olla myös pellot, suot ja muut kosteikot sekä erilaiset lammikot ja altaat.
Lisääntyminen muokkaa
Valkoposkitiira tekee 2–3 munaa kelluvaan pesään. Matalassa vedessä pesä voi olla pohjassa kiinni. Haudonta-aika on 18–20 päivää. Sukukypsä 2-vuotiaana. Se pesii joskus naurulokkien seassa hakien näiltä suojaa pedoilta.
Ravinto muokkaa
Valkoposkitiira syö ennen kaikkea hyönteisiä, jotka se sieppaa lennosta. Se syö myös pieniä rapuja, kaloja ja sammakoita.
Lähteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Chlidonias hybrida IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.6.2014. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Rajasärkkä, Ari, Vickholm, Markku & Virolainen, Erkki 1987: Valkoposkitiira Chlidonias hybridus ensi kertaa Suomessa*. – Lintumies 1.1987 s. 37–38. LYL.
- Valkoposkitiira Lintukuva-verkkopalvelussa