Valkokurkkurosella
Valkokurkkurosella (Platycercus eximius) on kaakkoisaustralialainen kaijalaji.
| Valkokurkkurosella | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Rosellat Platycercus |
| Laji: | eximius |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Platycercus eximius |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Valkokurkkurosellan pituus on noin 36 cm ja paino 95–120 grammaa. Sen höyhenpuku on varsin värikäs ja kirjava: pää, rinta ja alaperä ovat punaiset, kurkku ja posket valkoiset, vatsan yläosa keltainen ja alaosa vihreä, siivet, keskimmäiset peitinhöyhenet ja selkä mustat kellanvihrein höyhenten reunoin, siiven alapeitinhöyhenet ja käsisulkien ulkoreunat siniset, keskimmäiset pyrstösulat vihreät ja sinihohtoiset, reunimmaiset pyrstösulat vaaleansiniset ja valkokärkiset. Nokka on vaaleanharmaa, iiris tummanruskea ja koivet harmaat. Naaras on haileamman värinen. Nuoren linnun niska ja takaraivo ovat vihreät, muuten se muistuttaa naarasta.
Esiintyminen muokkaa
Valkokurkkurosella elää Australian kaakkoisosassa, Tasmaniassa ja Uudessa-Seelannissa. Sen elinympäristön ala on 100 000–1 000 000 neliökilometriä ja populaation koko vähintään 500 000 yksilöä. Lajista tunnetaan kolme alalajia, joista eximius on siirretty Uuteen-Seelantiin Aucklandin ympäristöön ja Dunedinin seudulle. Talvella linnut kerääntyvät pieniksi, tai joskus jopa sadan yksilön, parviksi. George Shaw kuvaili lajin holotyypin Uudesta Etelä-Walesista.[2] Laji on maailmalla suosittu lemmikkilintu, mutta Suomessa laji ei ole kovin yleinen.
Elinympäristö muokkaa
Valkokurkkurosellat elävät valoisissa metsissä, maatiloilla, savannilla, puutarhoissa ja puistoissa aina 1 250 metrin korkeudelle merenpinnasta.
Lisääntyminen muokkaa
Pari muodostaa elinikäisen liiton. Valkokurkkurosellan lisääntymiskausi on syyskuusta tammikuulle, tosin joskus pesintä on todettu vielä huhti–toukokuussa. Pesä on puun kolossa tai onkalossa, pöntössä, kannossa, maapuun kolossa, aidantolpassa tai jopa kaniininkolossa. Naaras munii neljästä yhdeksään, tavallisesti viisi munaa, joita se hautoo kolmisen viikkoa. Poikaset jättävät pesän viisiviikkoisina ja pysyttelevät vanhempiensa seurassa vielä kuukausia, elleivät nämä pesi toistamiseen. Aikuisen puvun nuori lintu saa vuoden ikäisenä.
Ravinto muokkaa
Lajin ruokavalio koostuu siemenistä, viljasta, marjoista, hedelmistä sekä hyönteisistä ja niiden toukista. Talvisin parvet ruokailevat orapihlaja-aidoissa marjoja syöden. Paikoin ne ovat haitallisia puutarhatuholaisia syöden muun muassa sitrushedelmiä.
Lähteet muokkaa
- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust (englanniksi)
- Birds in Backyards (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Platycercus eximius IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.5.2014. (englanniksi)
- ↑ IBC (englanniksi)