Valhalla
Valhalla (muinaisnorjaksi Valhöll, 'kaatuneiden soturien sali') on sankarivainajien asuinsija skandinaavisessa mytologiassa.[1] Se on viikinkien jumalten kuninkaan, kuoleman jumalan ja Valhallan isännän Odinin sali, jonne valkyriat toivat urhoollisesti kuolleet soturit ja muut Odinin suosikit nauttimaan syömingeistä ja juomingeista.[2][3] Muut vainajat päätyivät Helheimiin. Kaikki viikingit varallisuuteen katsomatta toivoivat pääsevänsä Valhallaan, jotta he voisivat taistella ragnarökissä, eli maailmanlopun edellä käytävässä suurtessa taistelussa.[3]
Odin valitsi Valhallaan ensin puolet sotureista, kun taas toisen puolikkaan valitseminen kuului erään myyttiversion mukaan Freijalle. Valhallan sotureita kutsuttiin nimellä einherjar. He taistelivat keskenään päivittäin mutta heräsivät joka ilta uudestaan eloon jatkaakseen syöminkejä ja taisteluita.[2] Päivisin Valhallan soturit harjoittelivat ragnarökiä varten. Joka aamu he pukivat ylleen kypärän ja rengaspaidan ja tarttuivat aseisiinsa. Sitten he marssivat Valhallan muurien ulkopuolella sijaitsevalle tasangolle taistelemaan. Kun soturi kaatui taistelussa, Odinin naispuoliset soturit, valkyriat, virvoittivat hänet taas eloon. Illan tullen uupuneet soturit palasivat Valhallaan, missä he saivat syödäkseen mielin määrin Odinin Särimner-villisian lihaa. Valhallan kokki Andrimner teurasti joka päivä ruuaksi Särimner-villisian Valhallan sotureille. Samoin he saivat juodakseen Heidrun-vuohesta lypsettyä simaa. Vuohi eli Valhallan katolla syöden Yggdrasil-maailmanpuun lehviä. Sen utareista suihkusi jatkuvasti vahvaa simaa suureen astiaan.[3]
Valhallassa sanottiin olevan 540 ovea ja yhtä monta[3] salia, ja sen katot oli päällystetty kultaisilla kilvillä ja pylväät keihäillä ja tuolit rintapanssareilla. Ragnarökin koittaessa jokaisesta ovesta mahtuu marssimaan rivissä 800 soturia taistelemaan Odinin rinnalla.[2][1]
Soturin matka Valhallaan muokkaa
Viikinkisoturit eivät niinkään piitanneet siitä, kuka voitti tai jäi henkiin, vaan heille tärkeintä oli osoittaa urheutta, sillä kunniakas kuolema taistelussa takasi heille tien Valhallaan. Monista taisteluista hengissä selvinneitä ikääntyneitä viikinkejä jäytikin jatkuva pelko siitä, etteivät he pääsisikään Valhallaan Odinin luo. Vanhuuteen tai sairauteen kuolleiden soturien ei uskottu pääsevän Valhallaan.[3]
Skandinaavisessa mytologiassa ajateltiin, että kun Odin löytää taistelutantereelta soturin, joka ansaitsee päästä Valhallaan, hän lähettää naissoturinsa valkyriat noutamaan tätä. Tämän jälkeen valkyriat kantavat kuolleen soturin ratsujensa selässä ilmojen halki, Bifrost-sateenkaarisillan ylitse ja perille Valhallaan. Siellä Odin herättää soturin henkiin ja nimittää hänet einherjeriksi eli jumalten sotajoukon jäseneksi. Maailmanlopun eli ragnarökin koittaessa soturi taistelee Odin joukoissa Fenris-sutta ja jättiläisiä vastaan. Tätä odottaessa soturit juhlivat iltaisin ja harjoittelevat päivisin.[3]
Nimen alkuperä muokkaa
Valhalla-nimi sisältää muinaisenglannista omaksutun 'salia' tarkoittavan lainasanan. Nimen otaksutaan syntyneen Englannin skandinaavisissa siirtokunnissa 900-luvulla.[4] Uskomukset soturien paratiisista ja Odinin salista kuitenkin lienevät vanhempaa perua.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Valhalla Encyclopaedia Britannica. Britannica Academic. Encyclopædia Britannica Inc. Viitattu 21.3.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c Micha F. Lindemans: Valhalla Encyclopedia Mythica from Encyclopedia Mythica Online. Arkistoitu 7.3.2016. Viitattu 21.3.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Tilaajille Julkaistu 05 09 22-Troels Ussing, Bjørn Bojesen, Andreas Abildgaard URL copied to clipboard: Viikingit tekivät kaikkensa päästäkseen Valhallaan Historia. 5.9.2022. Viitattu 21.8.2023.
- ↑ *Anders Nordberg: Krigarna i Odins sal. Dödsföreställningar och krigarkult i fornnordisk religion. Stockholm: Stockholm University Press 2003.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Valhalla Wikimedia Commonsissa
