Valesota

ajanjakso länsirintamalla toisen maailmansodan alkuvaiheessa

Valesota (saks. Sitzkrieg, ”istumasota”, ransk. drôle de guerre, ”kummallinen sota”, engl. Phoney War, ”huijaussota”) oli ajanjakso länsirintamalla toisen maailmansodan alkuvaiheessa. Vaihe alkoi 3. syyskuuta 1939, kun Iso-Britannia ja Ranska julistivat sodan Saksalle sen hyökättyä Puolaan, ja päättyi Saksan aloittaessa hyökkäyksensä länteen 10. toukokuuta 1940.

Englantilainen juliste valesodan ajalta. ”Hitler ei varoita etukäteen – pidä siis kaasunaamarisi aina mukanasi.”

Valesota sai nimensä siitä, että kahdeksan kuukauden aikana osapuolten välillä käytiin sodanjulistuksista huolimatta vain vähäisiä taisteluita.

Sodan tapahtumat muokkaa

Valesota alkoi 3. syyskuuta 1939, kun Britannia ja Ranska julistivat sodan Saksalle sen hyökättyä Puolaan. Ranskalaiset aloittivat hyökkäyksen 8. syyskuuta yhdeksän divisioonan voimin Saarin alueelle, mutta pysäyttivät hyökkäyksen ennen kuin etenivät Maginot-linjan tykkien kantaman ulkopuolelle. Hyökkäys ei häirinnyt saksalaisia juuri lainkaan. Ranskalaiset vetäytyivät omaehtoisesti Saarin alueelta lokakuun alkuun mennessä.[1]

Puolan antauduttua Hitler ehdotti 8. lokakuuta liittoutuneille rauhaa, jossa nämä hyväksyisivät Itä-Euroopan uuden järjestyksen. Liittoutuneet torjuivat ehdotuksen pikaisesti. Kolme päivää myöhemmin Hitler antoi käskyn hyökätä marraskuussa Ranskaan ja Benelux-maihin, mutta kenraalit olivat kuitenkin haluttomia toteuttamaan saatua käskyä. He halusivat ensin analysoida Puolan sotaretken kokemukset ja lisäksi liittoutuneiden joukot olivat huomattavasti paremmin varustettuja kuin puolalaiset. Tämän vuoksi hyökkäystä lykättiin useita kertoja.[1] Seuraava talvi oli kylmä, minkä vuoksi hyökkäystä lykättiin edelleen. Saksalainen tiedustelukone, jossa oli Saksan hyökkäyssuunnitelmat, teki pakkolaskun Belgiaan 10. tammikuuta 1940. Koska vaara hyökkäyssuunnitelman vuotamisesta oli suuri, Hitler siirsi hyökkäystä edelleen kevääseen.[2]

Brittiläinen siirtoarmeija ja kuninkaallisten ilmavoimien osasto saapui Ranskaan valesodan aikana. Ranskalaiset aloittivat rakennustyöt, joiden tarkoituksena oli jatkaa Maginot-linjaa pohjoiseen.[1] Valesota jatkui hiljaisena ilmassa ja maalla. Maginot-linjalla käytiin joitakin partiokahakoita ja kumpikin puoli teki tiedustelulentoja vihollisen alueelle. Lisäksi kummankin ilmavoimat pommittivat silloin tällöin vihollisen sotalaivoja. Kuninkaalliset ilmavoimat pudotti lentolehtisiä Saksaan. Osapuolet pidättäytyivät pommittamasta vihollisen kaupunkeja, koska pelkäsivät kostoiskuja. Täten ennen sotaa ollut ajatus, että sodan syttyessä kaupunkeja vastaan tehtäisiin kaasu- ja pommitushyökkäyksiä, ei toteutunut. Sodan alussa suurkaupungeista Englannin maaseudulle evakuoidut lapset alkoivat palata koteihinsa.[3]

Sotaa käytiin enemmän vain merellä, jossa Britannian kuninkaallinen laivasto aloitti sodan syttyessä Saksan satamien saarron. Lisäksi Britannia järjesti kauppalaivansa saattueisiin, vaikka niiden suojaamiseen ei voitu juurikaan osoittaa voimia. Saksalla oli sodan alussa vain 57 sukellusvenettä, jotka eivät vaikuttaneet merkittävästi Britannian merenkulkuun. Sukellusveneet upottivat kuitenkin lentotukialus HMS Courageousin, ja yksi sukellusvene tunkeutui Scapa Flow’hun, jossa se upotti taistelulaiva HMS Royal Oakin. Lisäksi Hitler oli siirtänyt ennen sotaa taskutaistelulaivoja maailman merille, joista Admiral Graf Spee häiritsi Intian valtamerellä ja Etelä-Atlantilla kulkeneita kauppalaivoja. Liittoutuneet onnistuivat kuitenkin saartamaan Graf Speen Montevideon satamaan, jossa laivan miehistö upotti sen. Tämä oli ainoa liittoutuneiden menestys sodan ensimmäisten kuukausien aikana.[3]

Valesodan aikana käytiin sotaa muilla rintamilla. Talvisota käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Saksa miehitti Tanskan 9. huhtikuuta, ja 15.–16. huhtikuuta liittoutuneet nousivat maihin Norjaan, jonka Saksa valloitti kahdessa kuukaudessa.

Valesota päättyi 10. toukokuuta, kun Saksa aloitti hyökkäyksensä Ranskaan.[4]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b c Messenger, s. 55–56
  2. Messenger, s. 61
  3. a b Messenger, s. 57–58
  4. Messenger, s. 64

Aiheesta muualla muokkaa