Vaellusnopeus on keskimääräinen nopeus, jolla hiukkanen (yleensä elektroni) liikkuu sähkökentän vaikutuksesta sähkövirrassa.

Vaellusnopeus voidaan laskea seuraavasta kaavasta:

jossa
I on sähkövirta
n on kohdan läpi siirtyneiden varattujen hiukkasten (esim. elektronien) määrä tilavuusyksikköä kohti
A on kohdan poikkipinta-ala
q on yksittäisen hiukkasen (esim. elektronin) varaus

Johtaminen muokkaa

Aloitamme sähkövirran määrittelevästä kaavasta:

 
jossa
ΔQ on kohdan läpi kulkeva varaus tietyssä ajassa (Δt).

Varaus ΔQ voidaan esittää hiukkasten lukumäärän ja yksittäisen hiukkasen varauksen tulona. Hiukkasten lukumäärä saadaan kertomalla elektronitiheys (n) tarkasteltavan johtimen tilavuudella (V). Edelleen johtimen tilavuus (V) on sama kuin sen poikkipinta-alan (A) ja pituuden (Δx) tulo. Johtimen pituus eli hiukkasten kulkema matka taas voidaan ilmoittaa niiden nopeuden ja ajan avulla:

 

Sijoitetaan tämä alkuperäiseen sähkövirran kaavaan ja ratkaistaan nopeus:

 

Esimerkki muokkaa

Tavallisimmin sähkönjohtimet tehdään kuparilangasta. Koska kuparin tiheys on 8,94 g/cm³ = 8940 kg/m³ ja atomipaino on 63,546 g/mol, kuutiosenttimetrissä kuparia on 8,94 / 63,546 = 0,1406855 moolia. Koska yhdessä moolissa kuparia on 6,022·1023 atomia (Avogadron vakio), on kuutiosenttimetrissä kuparia 6,022×1023 × 0,1406855 = 8,5·1022 ja kuutiometrissä 8,5·1028 atomia. Koska kuparissa on yksi johtavuuselektroni atomia kohti, on kuparin elektronitiheys n = 8,5·1028/m³ eli kuparissa on 8,5·1028 johtavuuselektronia kuutiometriä kohti.

Alla olevaan taulukkoon on laskettu eri metallien elektronitiheyksiä.

Oletetaan, että kuparijohtimessa kulkee kolmen ampeerin virta ja että poikkileikkaukseltaan ympyrän muotoisen johtimen paksuus on 1 mm, jolloin ympyrän säteeksi saadaan 0,0005 m. Silloin sen poikkipinta-ala on 7,85·10−7 m2. Elektronin varaus on -1,602·10-19 C. Niiden vaellusnopeus voidaan siis laskea seuraavasti:

 

 

 

Niinpä elektronien vaellusnopeus tässä johtimessa on noin 0,00029 m/s tai suunnilleen yksi metri tunnissa.

Vertailun vuoksi voidaan todeta, että huoneenlämmössä elektronien Fermi-nopeus, jota voidaan pitää niiden keskimääräisenä nopeutena satunnaiseen suuntaan, kun sähkövirtaa ei ole, on noin 1570 km/s[1]

Jos johtimessa kulkee vaihtovirta, elektronin vaellusnopeuden suunta muuttuu joka kerta kun virran suuntakin vaihtuu. Jos yllä olevassa esimerkissä onkin kyseessä vaihtovirta, jonka taajuus on 50 Hz, myös vaellusnopeus ajan funktiona on sinikäyrän muotoinen, ja elektornit liikkuvat edestakaisin alkuperäisen paikkansa molemmin puolin amplitudilla:

 

Yhden johtavuuselektronin luovuttavien metallien vapaaelektronitiheydet
Aine Tiheys (g cm-3) Moolimassa (g mol-1) Johtavuuselektronitiheys (m-3)
Rauta 7.874 55.845 8.491*1028
Kupari 8.940 63.546 8.472*1028
Alumiini 2.700 26.981 6.026*1028
Kulta 19.300 196.967 5.901*1028
Hopea 10.490 107.868 5.856*1028

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. http://230nsc1.phy-astr.gsu.edu/hbase/electric/ohmmic.html Ohm's Law, Microscopic View, retrieved Feb 14, 2009