Värikasvit
Värikasvit ovat kasveja, joista saadaan eri tarkoituksiin kasvivärejä. Väriaineita on värikasveissa joko koko kasvissa tai vain tietyissä osissa, kuten esimerkiksi juurissa, varressa, kuoressa, kukissa ja hedelmissä. Toisista väriaineet on saatavissa sellaisinaan valmiina, toisista ne täytyy valmistaa käyttämis- tai muilla menetelmillä. Tärkeitä värikasveja ovat väripuut sekä seuraavat:[1]
Sinisen värin saamiseksi indigofera ja isati, punaisen värin valmistamisessa värimatara, Carthamus tinctorius, alkanna, traakkipuu (traakinpihka), Roccella ja eräät muut jäkälät, keltaisen värin valmistuksessa sahrami- ja kurkumakasvit, Reseda luteola, Bixa orellana, eräät tammilajit, kuten mustatammi, pensasväriherne, henna. Vihreitä värejä saadaan eräistä paatsamalajeista, ruskeita ja mustia eräiden runsaasti parkkihappoa sisältävien kasvinosien, kuten gambiirin, katekun, sumakin, tammenkuoren ynnä muiden avulla. Synteettisen väriaineiden tultua käyttöön värikasvien merkitys on jäänyt vähäiseksi. Niiden viljely oli ennen monessa maassa yleistä, mutta useat kasviväriaineet ovat painuneet täysin unohduksiin.[1]
Väripuut ovat lähinnä trooppisia puulajeja, joiden puuta, tavallisesti ydinpuuta, on käytetty väriaineiden valmistukseen. Tärkeimpiä väripuita ovat olleet puna-, sini-, santeli-, keltamulperio ja persianparrotia. Väripuita on käytetty paitsi väriaineiksi, myös musteen ja lääkkeiden valmistukseen ja esimerkiksi hienoihin puusepäntöihin.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Värikasvit, Tietosanakirja. Osa 10, palsta –1669. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1919
- ↑ Väripuut, Tietosanakirja. Osa 10, palsta 1671. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1919