Väinö Stenbäck
Emil Väinö Stenbäck (13. kesäkuuta 1862 Alavus – 19. marraskuuta 1937 Porvoo) oli suomalainen tehtailija, maallikkosaarnaaja ja suomentaja.[1]
Stenbäckin vanhemmat olivat kirkkoherra, lääninrovasti, tuomiokapitulin asessori Karl Emil Stenbäck ja Selma Josefina Grönberg. Hän pääsi ylioppilaaksi Helsingin yksityislyseosta 1884 ja opiskeli oikeustiedettä Helsingin yliopistossa.[1]
Stenbäck oli tehtailijana Porvoossa ja toimi aluksi Vapaakirkon maallikkosaarnaajana. Stenbäck oli Suomen vapaakirkollisen liikkeen sisälle 1890-luvulla syntyneen lakihenkisen synnittömyysliikkeen toinen johtaja Akseli Skutnabbin rinnalla.[1][2] Hän toimi vuonna 1900 perustetun Evankeliset ystävät -liikkeen saarnaajana ja johtajana.[3] Suomen sisällissodan jälkeen Stenbäck oli Suomenlinnan vankileirin kasvatusapulaisena.[4]
Väinö Stenbäck oli naimisissa vuodesta 1893 Ingrid Sofia Nybergin kanssa.[1] Heidän poikansa oli jääkärimajuri Gunnar Stenbäcklähde?.
Suomennoksia muokkaa
- Otto Stockmayer: Israelin epäusko matkalla Punaisesta merestä Siinaille; suom. Wäinö Stenbäck ym.; Turku, Wäinö Stenbäck, 1895
- William Reid: Jeesuksen veri. Kuopio, C. J. Bergström, 1903, 2. painos 1904
- Georg Ljungström: Nostradamus: maailmankuulun ennustajan ennustukset maailman vaiheista v:sta 1558 v:teen 3797: ennustukset vuodesta 1558 tähän päivään ovat tarkoin toteutuneet; tekijän luvalla suom. Akseli Skutnabb ja Väinö Stenbäck. Tampere, Kirjavälitys, 1923