Väinö Renvik
Väinö Rafael Renvik (29. huhtikuuta 1896 Pori – 26. marraskuuta 1963 Savonlinna)[1] oli suomalainen näyttelijä ja teatterinjohtaja. Hän teki uransa työväen näyttämöillä.[2]
| Väinö Renvik | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. huhtikuuta 1896 Pori |
| Kuollut | 26. marraskuuta 1963 (67 vuotta) Savonlinna |
| Ammatti | näyttelijä, teatterinjohtaja |
Elämä ja ura muokkaa
Renvikin vanhemmat olivat rakennusmestari Frans Renvik ja Katri Örn. Hän kävi kuusi luokkaa kansankoulua ja debytoi näyttelijänä Porissa 1915.[2] Ennen sisällissotaa Renvik työskenteli karjanhoitajana Noormarkun Lassilan kylässä. Sodan aikana hän kuului Porin punakaartiin ja toimi kaupungin puhelinkeskuksessa, mutta ei ilmeisesti ollut rintamalla. Sodan loppuvaiheessa Renvik pakeni Loimaan kautta Helsinkiin, jossa jäi vangiksi kaupungin valtauksen yhteydessä 13. huhtikuuta ja toimitettiin Suomenlinnan vankileirille. Hän sai seitsemän vuoden tuomion avunannosta valtiopetokseen, mutta armahdettiin myöhemmin.[3]
Sisällissodan jälkeen Renvikin ura jatkui näyttelijänä ja johtajana työväen näyttämöillä eri puolilla Suomea. Renvik näytteli muun muassa Porin Työväen Teatterissa 1920–1923 ja johti Savonlinnan Työväen Teatteria 1923–1925, Pietarsaaren Työväen Teatteria 1927–1928 ja 1930-luvulla Haminan Työväen Näyttämöä. Ennen talvisotaa Renvik muutti Sakkolaan, missä hän toimi harrastajateatterin piirissä. Toisen maailmansodan jälkeen Renvik muutti Savonlinnaan.[2][4][5] Hän toimi Säämingin kansanhuollon johtajana 1945–1950 ja sen jälkeen Savonlinnan työnvälitystoimiston johtajana eläkkeellejäämiseensä saakka. Renvik toimi myös pitkään Savonlinnan vapaaopiston näyttämötaiteen opettajana.[1]
Näyttelijämatrikkelissa Renvikiä kuvaillaan luonnenäyttelijäksi. Hänen roolitehtäviään olivat muun muassa Turkka ja Tolari (Tukkijoella), Harri (Pohjalaisia), Kreon (Kuningas Oidipos) ja Helmer (Nukkekoti).[2]
Renvik antoi myös lausuntailtoja ja opetti lausuntaa.[2]
Renvikin puoliso oli näyttämötaiteilija Ida Pappinen.[4]
Lähteet muokkaa
- Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin - Inhemska scenkonstnärer i ord och bild. Viipuri: Kustannusliike Opas, 1930.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Kuolleita. Helsingin Sanomat, 27.11.1963, s. 11. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 27.5.2020.
- ↑ a b c d e Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin, s. 259
- ↑ Renvik, Väinö Rafael – Valtiorikosylioikeuden akti 25716 Valtiorikosylioikeus. 1.3.1919. Kansallisarkisto. Viitattu 27.5.2020. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b HENKILÖHAKEMISTO TEOKSEEN VÄINÖ KAASALAINEN (toim.): SAKKOLAN HISTORIA tenkanen.net. Viitattu 27.5.2020.
- ↑ Vuoden 1932 jälkeen : Jalmari Kalmin nuorempi veli Mikko Kalmi puolestaan kertoo Rautu.fi. Arkistoitu 17.5.2022. Viitattu 27.5.2020.