Uzbekin kieli
Uzbekin kieli (uzbekki, usbekki, ösbekki[1]) on Uzbekistanissa ja sen lähialueilla asuvien uzbekkien puhuma turkkilainen kieli. Se on Uzbekistanin tasavallan virallinen kieli.
| Uzbekki | |
|---|---|
 Suurin osa väestöstä puhuu
Merkittävä osa väestöstä puhuu |
|
| Oma nimi | O‘zbek (Ўзбек) |
| Tiedot | |
| Alue | Keski-Aasia |
| Virallinen kieli |
 Uzbekistan |
| Puhujia | 35 700 000 |
| Sija | 53 |
| Kirjaimisto | latinalainen |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | turkkilaiset kielet |
| Kieliryhmä | karlukkilainen |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | uz |
| ISO 639-2 | uzn |
| ISO 639-3 | uzb |
Levinneisyys ja puhujamäärä muokkaa
Neuvostoliiton vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan maassa oli 16,7 miljoonaa uzbekkia. Heistä 14,1 miljoonaa asui Uzbekistanissa, 1,2 miljoonaa Tadžikistanissa, 550 000 Kirgisiassa, 332 000 Kazakstanissa, 317 000 Turkmenistanissa ja 127 000 Venäjällä. Afganistanissa uzbekkeja on noin 1,2 miljoonaa ja Kiinan Sinkiangin alueella noin 15 000. Kaikkiaan uzbekkeja arvioidaan olevan noin 19 miljoonaa henkeä.[2]
Huomattava osa uzbekeista puhuu myös venäjää ja tadžikkia.[3]
Historia ja murteet muokkaa
Uzbekki, tai pikemminkin sen kirjakieli, kuuluu turkkilaisten kielten kaakkoiseen eli karlukkilaiseen ryhmään. Sen lähin sukukieli on uiguuri. 1400-luvulla muotoutunut uzbekin puhekieli perustuu muinaisuiguurilaisiin, tirgešiläisiin ja karlukkilaisiin murteisiin, joihin on sulautunut kiptšakkilaisia ja oguusilaisia aineksia. Kielen kehitykseen ovat vaikuttaneet myös tadžikki ja Horezmin iranilaismurteet.[4]
Uzbekin murteiden erikoisuutena on se, että ne kuuluvat turkkilaisten kielten eri ryhmiin. Kirjakielen pohjana on varsinkin Taškentin ja Ferganan seuduilla puhuttu karlukkimurre. Kiptšakkimurretta puhutaan Uzbekistanin lisäksi Kazakstanissa, Turkmenistanissa, Tadžikistanissa ja Kirgisiassa. Oguusimurteen puhujat asuvat Horezmin ja Buharan alueilla, Karakalpakiassa ja Kazakstanissa. Jälkimmäisille kahdelle murteelle on ominaista vokaalien [ä], [ı], [ö] ja [ü] ja niihin liittyvän vokaaliharmonian säilyminen.[5]
Kirjakieli muokkaa
Uzbekeilla on vanha ja rikas kirjallinen perinne. Nykyisen kirjakielen edeltäjiä ovat karahanid-uiguuri, horezminturkki ja tšagatai, jota kutsutaan myös muinaisuzbekiksi. Sen perustanlaskija oli runoilija Ališer Navoi (1441–1501).[6]
Kirjakieli perustui vanhastaan arabialaiseen kirjaimistoon, jota uudistettiin 1920-luvun alussa. Vuonna 1930 siirryttiin Neuvostoliiton turkkilaisten kansojen yhteiseen latinalaiseen kirjaimistoon (ns. uusi kirjaimisto) ja vuonna 1939 kyrilliseen aakkostoon, jota oli täydennetty lisämerkeillä ў, қ, ғ ja ҳ.[7] Vuodesta 1992 lähtien on vähitellen siirrytty jälleen latinalaiseen kirjaimistoon.
Seuraavassa taulukossa esitetään vierekkäin kyrillinen ja latinalainen aakkosto sekä kirjainten vastineet kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa (IPA).
| Kyrillinen | Latinalainen | IPA |
|---|---|---|
| а | a | /a, æ/ |
| б | b | /b/ |
| в | v | /w/ |
| г | g | /g/ |
| д | d | /d/ |
| е | (y)e | /(j)e/ |
| ё | yo | /jo/ |
| ж | j | /dʒ/ |
| з | z | /z/ |
| и | i | /i, ɨ/ |
| й | y | /j/ |
| к | k | /k/ |
| л | l | /l/ |
| м | m | /m/ |
| н | n | /n/ |
| о | o | /ɒ/ |
| п | p | /p/ |
| р | r | /r/ |
| с | s | /s/ |
| т | t | /t/ |
| у | u | /u, y/ |
| ф | f | /ɸ/ |
| х | x | /χ/ |
| ч | ch | /tʃ/ |
| ш | sh | /ʃ/ |
| ъ | ’ | /ʔ/ |
| э | e | /e/ |
| ю | yu | /ju/ |
| я | ya | /ja/ |
| ў | o‘ | /o, ø/ |
| қ | q | /q/ |
| ғ | g‘ | /ʁ/ |
| ҳ | h | /h/ |
Neuvostoaikana venäjää käytettiin laajasti Uzbekistanin hallinto- ja sivistyskielenä. Uzbekki sai virallisen kielen aseman vuonna 1989. Nykyään se on pääkieli kaikilla yhteiskuntaelämän aloilla, mahdollisesti korkeakouluopetusta lukuun ottamatta. Venäjää, tadžikkia, kazakkia, turkmeenia ja maan muita vähemmistökieliä käytetään kouluopetuksessa ja muussa kulttuuritoiminnassa.[7]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ https://jkorpela.fi/kielet/nimet.html
- ↑ Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 212. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
- ↑ Jazyki mira: Tjurkskije jazyki, s. 427. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-061-2.
- ↑ Baskakov, N.A.: Tjurkskije jazyki, s. 179–181. Moskva: KomKniga, 2006. ISBN 5-484-00515-9.
- ↑ Jazyki mira: Tjurkskije jazyki, s. 436. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-061-2.
- ↑ Baskakov, N.A.: Tjurkskije jazyki, s. 180–181. Moskva: KomKniga, 2006. ISBN 5-484-00515-9.
- ↑ a b Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 213. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.