Uudenseelanninmerileijona

Uudenseelanninmerileijona (Phocarctos hookeri) on korvahyljelaji, jonka päälisääntymisalue on Uuden-Seelannin subantarktisilla saarilla, erityisesti Aucklandinsaarilla, mutta jota tavataan jonkin verran myös Uuden-Seelannin Eteläsaaren ja Stewartinsaaren rannikoilla.[1]

Uudenseelanninmerileijona
Uhanalaisuusluokitus

Erittäin uhanalainen [1]

Erittäin uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Korvahylkeet Otariidae
Suku: Phocarctos
Laji: hookeri
Kaksiosainen nimi

Phocarctos hookeri
(Gray, 1844)

Uudenseelanninmerileijonan levinneisyys
Uudenseelanninmerileijonan levinneisyys
Katso myös

  Uudenseelanninmerileijona Wikispeciesissä
  Uudenseelanninmerileijona Commonsissa

Uudenseelanninmerileijonakoiraat ovat noin 2,5 metrin pituisia ja painavat 320–450 kilogrammaa. Naaraat ovat selvästi pienempiä, alle kaksimetrisiä ja 90–165 kilon painoisia. Hylkeet voivat elää noin 25-vuotiaiksi.[1] Koiraat tulevat sukukypsiksi 5-vuotiaina, naaraat 3–4 vuoden iässä. Kantoaika on 12 kuukautta. Poikaset syntyvät vajaan metrin pituisina, 8–10-kiloisina; niiden pitkä kuuttikarva alkaa vaihtua normaaliin karvoitukseen noin kahden kuukauden iässä.[1]

Laji on yksi Uuden-Seelannin suurimmista eläimistä, ja sillä on ollut suojelustatus jo 1890-luvulla. 1990-luvun puolivälissä merileijonia oli ilmeisesti noin 15 000, mutta määrä on ilmeisesti vähentynyt vuonna 1998 levinneen taudin jäljiltä. Tauti tappoi noin 20 % täysikasvuisista naaraista ja 50 % sen vuoden pennuista. Vuonna 2004 merileijonia arvioitiin olevan noin 13 000.

Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että lajin suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin ”uuden-seelanninisohylje”.[2]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Chilvers, B.L.: Phocarctos hookeri IUCN Red List of Threatened Species. Version 2015.4. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.6.2016. (englanniksi)
  2. Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 8.11.2010. [vanhentunut linkki]Suomen kielen lautakunta suhtautui toimikunnan nimistöehdotukseen torjuvasti. Ks. Suomen kielen lautakunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet Kotus.fi. 20.11.2008. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 18.10.2011.
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.