Uskontunnustus
Uskontunnustus on jonkin uskonto- tai kirkkokunnan opin lyhyesti ilmaiseva virallinen tunnustus.[1] Monet kristilliset varhaisen kirkon uskontunnustukset ovat syntyneet ekumeenisissa kirkolliskokouksissa oikean uskon erottamiseksi harhaopeista. Myös monet yksittäiset teologit ovat kirjoittaneet erilaisia uskontunnustuksia.
Kristillisiä uskontunnustuksia muokkaa
- Apostolinen uskontunnustus – Nikean ensimmäinen kirkolliskokous (325)
- Athanasioksen uskontunnustus – piispa Athanasios (295–373) tai Gallia (400–500-luvun vaihde)
- Nikaian uskontunnustus – Konstantinopolin ensimmäinen kirkolliskokous (381)
- Khalkedonin uskontunnustus – Khalkedonin kirkolliskokous (451)
- Augsburgin tunnustus – luterilaisen kirkon tärkein tunnustuskirja (1530)
- The Book of Common Prayer (1549)
- 39 artiklaa (1563)
Apostolinen uskontunnustus ilmaisee kristillisen uskon seuraavasti: ”Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi Neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Ja Pyhään Henkeen, pyhän katolisen Kirkon, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.”
Uskontunnustus juutalaisuudessa muokkaa
Mitään kaikkia juutalaisia sitovaa dogmatiikkaa ei ole olemassa. Juutalaisen uskon sisältö kuitenkin välittyy muun muassa lähes muuttumattoman rukousperinteen kautta (siddur).[2]
Juutalaisuuden uskontunnustuksena pidetään Šema Israel -rukousta: ”Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin.” (5. Moos. 6:4)
Rabbi Maimonides muotoili 1100-luvulla juutalaisen uskon 13 periaatetta. Nykyisin ortodoksijuutalaiset ovat yleisesti ottaen hyväksyneet nämä periaatteet sitoviksi, muut suuntaukset eivät. Periaatteet ovat nykyisin juutalaisessa rukouskirjassa. Joseph Albo taas kiteytti juutalaisen uskon seuraavasti: ”Israelilaisen uskonnon kolme perustaa ovat ne kolme totuutta, johon israelilaisten on uskottava: Usko yhteen ainoaan korkeimpaan Jumalaan. Usko siihen, että Toora on välittömästi meille Jumalan antama. Usko siihen, että Jumala on oikeudenmukainen tuomari, joka palkitsee ja rankaisee ihmisten teot ansion ja synnin mukaan.”[2]
Lavinia ja Dan Cohn-Sherbok kirjoittavat, ettei juutalaisuus ole riippuvainen seuraajiensa oikeasta uskosta, koska juutalaisuudessa on kyse fyysisestä polveutumisesta ja vain vähäisessä määrin käännynnäisyydestä.[3]
Uskontunnustus islamissa muokkaa
- Pääartikkeli: Šahada
Islamissa Šahada on lause, joka sisältää islamin perusopin, ja on merkittävässä osassa islamilaisessa kulttuurissa: ”Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja Muhammed on Hänen lähettiläänsä.”
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Uskontunnustus. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ a b Turtiainen, Jouni (toim.): Ikkuna juutalaisuuteen. Historia, usko, kulttuuri, s. 82–84. 2. uudistettu painos. Helsinki: Yliopistopaino, 2003. ISBN 951-570-450-2.
- ↑ Cohn-Sherbok, Lavinia & Dan: A Popular Dictionary of Judaism, s. 32. London: Curzon Press, 1995. ISBN 0-7007-0357-8. (englanniksi)